sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Blogi joka ei koskaan päivittynyt

Lähes jokainen bloggaaja varmasti tietää sen tunteen, kun koko touhusta katoaa hetkellisesti kipinä. Siinä epäilyksen hetkellä miettii perinpohjaisesti sitä, miksi kirjoittaa, mistä kirjoittaa ja ketä loppupeleissä edes kiinnostaa, jos ei edes kirjoittajaa itseäänkään. Eräs viisas ihminen sanoikin, että pitkä postaustauko voi tuoda todellisen stopparin luovaan tekemiseen, kirjoittamiseen. Mitä pidempi aika edellisestä postauksesta on, sitä suurempi kynnys nousee postata uudelleen. Tämän väitteen minäkin allekirjoitan.

Työt, kuntoilu ja säästäminen. Siinä elämäni pyhä kolminaisuus joka on osaltaan vaikuttanut tämän tilanteen syntyyn. Ja silloin kun sellainen ihme tapahtuukin, että allekirjoittaneelta löytyy vapaa-aikaa, käytetään sen lähinnä itse remontointiin tai sen suunnitteluun, rautakaupoissa ravaamiseen, budjettien laadintaan ja seurantaan tai kaikista onnekkaimmassa tapauksessa elokuvien katseluun kainalopaikalta. Mitä siis voi löytää sisustushenkisestä blogista, jonka kirjoittaja kärsii puutostilasta niin rahallisesti kuin ajallisestikin? No täyden radiohiljaisuuden, tietenkin.

Mitä puolessa vuodessa on sitten ennättänyt tapahtua? Jotakuta toista voisi turhauttaa ajatus mahduttaa puolen vuoden kuulumiset yhteen postaukseen. Ei minua vain, sillä takaan, että voin tiivistää kuulumiseni yhteen kappaleeseen, kokeillaanko vaikka?

Puoleen vuoteen on mahtunut elämäntaparemontin osalta päälle kaksikymmentä karistettua kiloa sekä pientä huvittuneisuutta siitä, että Golden Cap oli tarjoamassa blogin kautta ilmaisia siiderinäytteitä. Eihän siinä mitään, mutta kun blogin viimeisin postaus käsitteli juurikin elämäntaparemonttia, niin krhm. Töiden puolesta mukaan on astunut ylennys maustettuna kaksinkertaistuneella työmäärällä, ja iloisena bonuksena olen päässyt ottamaan toistuvasti tuntumaa ennen niin absurdista käsitteestä nimeltä työstressi. Remontin saralla olen saanut hajota useamman kerran ai-että-kun-on-kiva-asua-vanhassa-talossa-joka-on-täynnä-yllätyksiä -fiiliksiin muun muassa repiessä saunaa seiniä ja lattiaa myöden paljaaksi. Se kolmen nyrkin mentävä reikä lattiassa oli muuten vain piste i:n päälle. Samaan syssyyn on mennyt ja menossa edelleen täysi kylppärin päivitys laattoja lukuun ottamatta. Yllättävän pian epämieluisat laatat alkoivat sittenkin tuntua ihan mukiin meneviltä, kun oli päässyt todistamaan piikkaamisen tuskaa saunan lattiaa käsin takoessa. Ihan hyvät laatat siis ovat, vaihtoon menevät vasta tasan siinä vaiheessa kun tippuvat seiniltä ihan itsekseen. Ja viimeisimpänä ja taatusti myöskin vähäisimpänä sisustusasiat, joiden eteen en ole tehnyt sitten niin yhtään mitään. Tai hankinhan minä makuuhuoneeseen uuden vaatekaapin sou läst siisön korkeakiiltovalkoisena ja ruokapöydän ääreen uudet tuolit edellisten sukkahousuja sabotoivien banaaninlehtikuituisten tilalle. Niin ja sitten oli se yksi lyhty, jolle en uskonut ostohetkellä löytäväni paikkaa, mutta jonka halusin silti. Nyt se on kuukauden päivät pyörinyt talon jokaisessa nurkassa, eikä paikkaa ole edelleenkään löytynyt. Lisäksi Terassi-lehdestä pyydettiin lupaa paviljonkikuvan julkaisuun, jonka seurauksena kuukautta myöhemmin se löytyikin lehdestä kärpäsen kakan kokoisena tyyliin osiosta "lukijan lähettämä kuva". Hienoa. Makuuhuonekin eksyi vähän kuin vahingossa Ikean Oikea koti -kuvastoon, minä kun havittelin vain sitä tuhannen euron rahapalkintoa, joka ei koskaan kohdalleni osunutkaan.

Siinäpä se kokonaisuudessaan. Kaikki kateus siis niille, jotka ennättivät tässä ajassa tutustua uusiin ihmisiin, matkustaa ympäri maailmaa, kokea hieman extremeä ja saavuttaa jotain suurta. Minun extremeni käsitti moottoritiellä ajamisen matkalla Ikeaan, ja suurin saavutukseni oli selvitä ostoksistani Ikeassa ainoastaan kolmella neljän tunnin käyntikerralla. Että ottaako blogi vielä tuulta purjeisiinsa? En tiedä. Ehkä alan uskotella itselleni, että kaikkia esimerkiksi kiinnostaa tietää, millaisen vessanpöntön kylppäriin valkkasimme, ja millaiset käyttökokemukset onnistuimme siitä kartuttamaan. Tai ehkäpä yleisön hurmaa tarinat siitä, kuinka allekirjoittanut ei vuosia kestäneen remontin jälkeenkään kykene muistamaan, kumpaan suuntaan jumittunutta ruuvia pitää kääntää sitä löysätäkseen.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...