sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Joulu tuli, oli ja meni

Anti-jouluihmisten onneksi, mutta kaltaiseni joulufriikin harmiksi on tullut aika viikata joulu nätisti pahvilaatikkoon, ja nostaa se komeron kaukaisimpaan nurkkaan odottamaan seuraavaa joulua (johon on enää 359 päivää, heh!). Suurella haikeudella olen riisunut kodin havuasetelmista ja olkipossuista, ja nyt koti näyttää hyvin alastomalta. Tunnelmoinnista en ole kuitenkaan luopumassa, sillä valokransseista ja muista pimeyttä torjuvista härpäkkeistä tulen repimään iloa läpi talven, aina kevään korville. Siihen saakka sytytän joka ilta ne kaksi tusinaa tuikkua ja kynttilää, ja nautiskelen illoistani hämyisessä valaistuksessa silmäillen ympäri kotia siroteltuja joululahjamenestyksiä. Nyt jäädäänkin pohtimaan, päätyykö myös se viimeisin arkistostani löytyvä joululahjakuva näiden kuvien jatkoksi..


sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Joulun vakiokaksikko

Näin joulun alla on jännä huomata, kuinka rajallisesti perinteitä onkaan tullut kartutettua. Aiemmin jouluni on tarkoittanut joulun viettämistä vanhempieni tavalla. Tämä on vasta toinen joulu, kun olen keskittynyt rakentamaan joulua omilla ehdoilla. Siksipä tämän talorötiskön joulu saattaa näyttää ulkopuolisen silmin vaillinaiselta ja pelkistetyltä, mutta meille nämä joulut ovat olleet varsin rikastuttava tapahtuma: onnistuneita kokeiluja ja hylkyyn menneitä yrityksiä, uusia oivalluksia ja orastavia perinteitä, vuosi vuodelta vakiintuvampi ajatus siitä, millainen on oma joulumme. Meidänlaisen joulun rakentaminen on tuntunut äärimmäisen hyvältä, ja tällä hetkellä se onkin tärkein asia koko joulussa. Rehellisyyden nimissä en voi kuitenkaan vähätellä olohuoneen ikkunan alle pinotun lahjavuoren houkuttelevuutta, melkein alkaa lapsettaa sitä katsoessa.



Tänä vuonna jouluperinteitä on vahvistamassa viime vuonna poikaystävältä nimipäivälahjaksi saatu talvitipunen, jonka tärkeys on päässyt yllättämään itseni aivan totaalisesti. Sehän on vain pelkkä kaupasta ostettu tipu. Mutta kun se on tipu, jolla on kudotut nutut ja rusetit, vallan herttaiset pyrstösulat ja sympaattinen katse, joka herättää vain lämpöisiä ajatuksia. Niin valloittava herrasmies, että ansaitsi nimenkin; Simo. Tärkeä siipiveikko siis, syystä tai syyttä. Simon pitäessä huolta olohuoneen joulutunnelmasta, koristaa keittiötä jo lähes vuosikymmen sitten hankittu olkipossu. Vuosien saatossa rusetti on ennättänyt vaihtua viininpunaisesta mustaan, mutta sama ilahduttava possu vuodesta toiseen. Tällä hetkellä nämä kaksi muodostavat joulumme muuttumattoman vakiokaksikon, ehkä tämän joulun jälkeen kaksikko saa seurakseen kolmannenkin vakion?

Näiden sanojen ja kuvien myötä huonon tuurin tyyssija hiljenee viettämään joulua ja sen asujat toivottavat valtaisan lihavaa joulua aivan jokaiselle! Muistakaa ahtaa itsenne täyteen herkkuja, etten ole ainoa joulun tienoilla paisuva ihmispallo.

lauantai 22. joulukuuta 2012

Tee-se-itse pakettikortit

Täällä valmistaudutaan hyvää vauhtia jouluun. Vaikka aloitan joulufiilistelyn joka vuosi häpeällisen ajoissa, jostain syystä ovelle kolkuttava jouluaatto ennättää yllättämään kerta toisensa jälkeen, sama pätee ensilumeen. Tulevat päivät siis hössötetään kokkaillen ja neuroottisesti pienimpiäkin roskia talon nurkista imuroiden. Kokkailujen osalta pieni varaslähtö on otettu, ja nyt kinkku köllii uunissa, pirskatti kun meni sulamaan liian nopeasti. Talossa itsessään on kylläkin niin kylmä, että melkein käy kateeksi lämpöisissä oloissa paistattelevaa kinkkua. Hrr.


Myös jokainen lahja on saanut kääreet yllensä. Aiemmista vuosista poiketen tämän asian kanssa olen sentään ollut ajoissa liikkeellä. Yleensä kun paketointipaja on pystytetty vasta aatonaattona. Tänä vuonna mentiin kliseisesti juuttinarun ja washiteipin voimalla. Mitähän sitä ensi vuonna keksisi?

maanantai 17. joulukuuta 2012

Aulatilan uudet kasvot

Jos joku olisi vuosi sitten väittänyt minun vielä joskus valitsevan kotiini graffitinharmaan glittertapetin, olisin kuitannut moisen absurdin väitteen hessuhopomaisella naurulla. Eihän sairaalaakin valkoisempiin kotiunelmiini mitkään gootahtavat glittertapetit olisi sopineet, hyi kamala. Niinpä niin. Kyllä sitä ihminen mielipiteineen vain muuttuu vuosien saatossa.

Kaiken sen aikaa, kun blogin puolella on ollut hiljaista, ovat porakone, maalitela ja liisterisuti heiluneet ahkeraan tahtiin, kun on purettu, koolattu, levytetty, pakkeloitu, hiottu, maalattu, tapetoitu, paneloitu ja kohennettu parisuhdetta kasaamalla neljä Ikean lipastoa. Pitkälle venyneet illat ovat olleet raskaita ja uuvuttavia, toisinaan jopa täysin toivottomia, mutta tieto tilanteen hetkellisyydestä ja ohimenevyydestä on pitänyt kipinää yllä. Nyt tuntuu aivan järjettömän hyvältä katsella 99 %:sti valmista lopputulosta, vaikka sisustusnäkökulmastahan tämä on vasta tyhjä aihio.




Ja ettei kukaan teistä pääse unohtamaan, miltä yläkerran aula näytti vielä jokunen tovi sitten, hieroo tämän linkin takaa löytyvä kuva muistinystyröitänne. Oli siniharmaata raakalautaseinää, palapelin tavoin koottuja seiniä ja riippumattoa muistuttava läntikäs kattokin. Hrr. Heitän suurella ilolla hyvästit tälle muistikuvalle siivouspäivän painajaisesta, ja otan joulun vastaan kontrastirikkaan aulatilan ja kasvaneiden säilytystilojen onnellisena omistajana.

lauantai 8. joulukuuta 2012

Vaihtoehtoinen joulukuusi

"Ensi vuonna lupaan ostaa suuremman ja kauniimman valkoisen kuusen, jossa on myös hopeisia havuja. Tuo miniatyyrijoulukuusi aiheuttaa vain huvitusta nurkassa pönöttäessään. Onneksi olohuoneemme on pieni, joten se kompensoi kuusen pienuutta. Toiveajattelua, ehkäpä"

Näin kirjoitin viime vuonna. Tuolloin joulukuusen pystyttäminen oli varsin hilpeämielistä puuhaa, kun lääniä oli tarjolla. Käynnissä olleen remontin ansiosta nurkista löytyi enintään sahanpurua ja enkelintossuja. Tilavaraa oli siis siinä määrin, että kuuselle sai oikein arpoa paikkaa useiden eri mahdollisuuksien joukosta. Tänä vuonna tilanne on kuitenkin toinen. Enää en ensinnäkään halua valkoista kuusta, en hopeisilla havuilla enkä ilman. Toisekseen viime joulusta poiketen olohuoneestamme löytyy viimein sohvakin (mitä ylellistä luksusta!), joten tulitikkurasiaolohuoneen vapaat nurkat ovat hieman kortilla. Keittiön nurkassa olisi kuuselle kyllä tilaa, mutta ajatus tavanomaisesta kuusesta ei vain hotsita, ei tänä vuonna. En kaipaa aitoa kuusta, enkä sen havuja paimentolaismattooni soluttautuneena. Ajatus järkälemäisestä läjästä tekokuusen muovimaisuuttakaan ei aiheuttanut riemunkiljahduksia allekirjoittaneessa. Ehkä jotain hivenen koruttomampaa ja huomaamattomampaa, mutta silti perinteikästä ja jouluista? Voi kyllä! Meidän versio pöytäjoulukuusesta rakentui itsenäisyyspäivän aattona, ja vahvasti epäilen, että samanlainen vaihtoehtoiskuusi löytää tiensä kotiimme ensi joulunakin, sen verran tykätty on.







maanantai 3. joulukuuta 2012

Lande!

Koen olevani kaupunkilaistyttö, enkä nyt tarkoita mitään pinnan alle kätkettyä ikuista shoppailijasielua, jonka sydän halajaa isoon omenaan. Tarkoitan aitoa ja paljasjalkaista kaupunkilaistyttöä, joka ihan oikeasti asuu keskellä kaupungin vilskettä ja ajoittain hektistäkin ympäristöä, vain kivenheiton päässä ydinkeskustasta. Näkemys kaupunkilaisuudesta on kuitenkin ottanut osumaa, kun olen jakanut likimain puolet elämästäni ystävän kanssa, joka on asunut joko pääkaupunkiseudun lähettyvillä tai itse pääkaupungissa. Kai siitä on jo tullut jonkinlainen vakioheitto. Lande. Bönde. Perähikiä. Käpy. Mitä näitä nyt on. Nyt tätä ilosanomaa julistaa ystäväni lisäksi keittiömme patakinnaskin, siispä tervetuloa landelle!



PS. Kuvausinspiraationi on tyystin kateissa. Pimenevät illat asettavat omat haasteensa muutenkin kinkkisiin kuvaustilanteisiin, jotka ovat edelleen suurta opettelua tälle ihmisreppanalle. Myöhäisillan pimeinä tunteina räpsityt kuvat ovat joko sysipimeitä taikka ylivalottuneita. Kurjuutta. Ja vaikka lunta vihaankin yli kaiken, odotan sen tuomaa valoisuutta kovasti. Lisäksi toivon hartaasti tilaamani valovoimaisemman (f/1.8) objektiivin tuovan helpotusta kuvaamiseen, ja madaltavan kynnystä tarttua kameraan. Toisaalta samalla saa heittää hyvästit suurille syväterävyysalueille. Siispä kevätaurinkoa odotellessa.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...