keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Mitä jos rahalla ei olisi väliä?

Sitä ymmärtää arvostaa vasta sitten, kun se on poissa. Kuinka typerältä materialistiset haaveet sen rinnalla tuntuvatkaan. Kuinka kernaasti antaisi kaiken omaisuutensa pois, jotta saisi takaisin sen, mitä rahalla ei voi ostaa. Terveyden ja hyvinvoinnin. En haluaisi jäädä murehtimaan asioita, joista en toistaiseksi voi olla satavarma, mutta siitä huolimatta sorrun tekemään niin. Tässä välissä voisin tehdä tyypillisen aasinsillan ja aloittaa arkisen nurinani vaikkapa loskasta, mutta toisaalta se tuntuu juuri nyt niin vähäpätöiseltä murheelta. Ehkä saan luvan vaieta hetkeksi. Olla sanomatta yhtikäs mitään. Olla vain, ja keskittyä valamaan uskoa itseeni ja tulevaisuuteeni. Avata suun vasta sitten, kun on oikeasti jotain sanottavaa, sitten kun siltä tuntuu.


Nyt on hyvä hetki käpertyä viltin alle, ja siemailla kuppi jos toinenkin kuumaa joulujuomaa. Viimein täälläkin on siis glögikausi avattu, joko teilläkin?

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Tasan kaksi kuukautta

Tasan kaksi kuukautta jouluun. Vatsanpohjan kutkuttelu ja malttamaton mieli ovat joka päivä vahvasti läsnä tehden verkkaisesta arjen kulusta tietyllä tapaa taianomaista ja erityislaatuista. Joulufiilistelyn ja joulujännityksen haluaisi päästää jo valloilleen. Työpäivät viettäisin kernaasti tonttulakki päässä, ja ruokatauot käyttäisin jouluaiheisten keskusteluiden synnyttämiseen, mutta moni anti-jouluihminen voisi olla moista tonttuilua vastaan. Siispä kihisen innosta pinnan alla. Repsahduksen sattuessa kestän lähimpien työkavereiden toivottomat huokaukset, kun lapsenmielinen ilakointini lähestyvästä joulusta saa ei-niin-suopean vastaanoton. "No ei se nyt VIELÄ ole!!", sanovat mokomat. Onpahan. On jos minulta kysytään. Joulu on aivan nurkan takana.

Mutta koska tonttulakkiin pukeutuminen kaksi kuukautta ennen joulua kielii jotakuinkin järjenköyhyydestä, taidan pinnistellä jouluvouhotukseni kanssa ensimmäiseen adventtiin saakka. Tässä väkinäistä aasinsiltaa joulusta sisustamiseen rakentaessani voin keskittyä vaikkapa iloitsemaan siitä, että makuuhuoneemme kattoa koristaa viimein kauan kaivattu valaisin. Enää sänkyä tai sängyn alle kierinyttä huulirasvapuikkoa ei tarvitse etsiä kännykänvalossa, saati pelkän hämäränäön varassa. Makuuhuoneella kun oli pitkähkö historia valaisimettomana, sillä kääpiöille suunniteltu huonekorkeus yhdistettynä kieroon kattoon tarjosivat melko mielenkiintoisen haasteen sopivan valaisimen löytämiselle, etenkin kun kyseessä oli kaltaiseni plafondivihaaja. Netin syövereistä löysin kuitenkin sopivan kandidaatin, ja siinä hän nyt on valaisemassa makuuhuonetta ekologisesti huikealla 120 watin teholla. Vapaana roikkuvat kristallit antavat anteeksi katon muutaman asteen kierouden ja rikkovat samalla ennakkoluuloni plafondeja kohtaan. Valaisinhan on oikeastaan kuin koru katossa. Katossa, joka on täynnä kolkkoja avosaumoja. TälleKIN asialle on ehdottomasti tehtävä jotain. Ehkä paneudun siihen keväällä, kun typerä syksy ja pimeys ei ole enää verottamassa energiaani.



lauantai 20. lokakuuta 2012

Keittiön tuolla puolen

Tämän päivän urheilusuorituksen on tarjoillut äänekäs ja hyvin syönyt kärpänen, jonka perässä on juostu ympäri taloa avotakka jos toinenkin kädessä. Siinä lehdillä vuoroin ikkunaa ja seinää läiskiessäni mieleeni juolahti jostain käsittämättömästä syystä useissa blogeissa aikoinaan näkemäni kuvahaaste, jonka yksi osa oli kuvaaminen uudesta kuvakulmasta. Keittiössä kärpästä jahtaava ihmisreppana yhdistettynä ajatukseen uudesta kuvakulmasta kiinnitti huomion yhteen epäkohtaan; olen tainnut kuvata keittiötä jokaisesta nurkasta, paitsi yhdestä. Esillä on kyllä ollut hurjan laastikokeilun uhriksi päätynyt hellaseinä vesivaraajakomeroineen. Kameraa on osoitettu myös kohti tietokonenurkkausta ja peräti tyhjänpäiväinen kissanruokanurkkauskin on päässyt esille, mutta varsinainen keittiö ei ole remontin jälkeen esiintynyt kuvissa kertaakaan, pieniä maistiaisia lukuun ottamatta. Outoa! Asiahan oli ehdottomasti korjattava, mutta vasta kärpäsjahdin päätyttyä.

 


Vanhojen kuvien selailun jälkeen täytynee todeta, että paljon on muuttunut, mutta varmasti paljon tulee vielä ajan saatossa muuttumaan. En ihmettelisi, vaikka vuosien päästä kaapistojen ovet olisivat muuttuneet luonnonvalkoisista puhtaanvalkoisiksi ja palapähkinäiset työtasot olisivat saaneet lähtöpassit graniitin tieltä. No ehkä ei kuitenkaan, mutta aina saa haaveilla!

tiistai 16. lokakuuta 2012

Tunnelmaa kausivaloilla

Nämä ovat tasan niitä aamuja, kun lämpimän peiton alta kaivautuminen tuntuu aivan ylivoimaisen vaikealta suoritukselta. Kuinka kiva olisi vain näyttää ikkunan läpi kieltä jäätävän kylmälle, kaatosateiselle kelille, ja kömpiä takaisin unenlämpöiseen petiin. Oikeastaan vielä monen tunnin työnteon jälkeenkin olisi täysin valmis heittäytymään pitkäkseen, ja nukahtamaan alle varttitunnissa. Nämä ovat juurikin niitä aamuja, kun toivoisi löytävänsä jonkin porsaanreiän, että saisi jäädä kotiin ja olla vain. Uskotella, ettei kesä meitä koskaan jättänytkään. Syksy on kuitenkin saapunut, ja tehnyt sen jälleen: peukaloinut energiatasoni kokonaan. Paljon pitäisi, mutta mitään ei jaksaisi. Ulko-oven raottaminenkin vaatii ponnisteluja. Olisinpa talviunille vetäytyvä muumi..

Mutta tarkemmin ajateltuna on näillä kaikilla syysmyrskyillä puolensakin. Syksyisin koti tuntuu enemmän kodilta, kuin milloinkaan muulloin. Kun ulkona on pimeää ja hyisen kylmää, koti on kuin turvasatama – periturvallinen ympäristö, täysi vastakohta märän asfaltin nielaisemille katuvaloille ja puiden oksista päähän tippuville vesipisaroille. Eräänä päivänä löysinkin itseni hymyilemästä yksikseen ajatellessani tätä taloa. Kotiani. Kuinka pitkän aikaa pelkäsin, ettei tämä talo alkaisi koskaan tuntua kodilta. Nyt se tuntuu. Viimein. Tai on oikeastaan tuntunut jo pitkään, mutta nyt vasta ymmärrän sen. Ja tätä kirjoittaessa hymyilen jälleen. Kukapa ei hymyilisi. Kukapa voisi olla hymyilemättä, kun maailmalla on tarjota ainutlaatuinen paikka, minne mennä kerta toisensa jälkeen kaikkea sadetta, viimaa ja kylmiä varpaita pakoon.



Omaan turvasatamaani on viikonlopun aikana rantautunut jotain hirmuisen mieluista, Clasun valosarja nimittäin. Kun Clas Ohlson avasi verkkokauppansa jokunen kuukausi takaperin, päätyi ostoskoriini välittömästi ne blogipiireissäkin suurta suosiota niittäneet metallikori, washiteippi ja koristevalosarja. Koska olen kovaan ääneen ennättänyt jo töissäkin julistaa aloittaneeni joulunodotuksen, ajattelin KAUSIvalojen hetken koittaneen myös sisätiloissa. Etenkin nyt kun päätökseni kuusettomasta (perinteistä poikkeava vaihtoehto on kylläkin tulossa) joulusta on vahvistunut, halusin tuoda olohuoneeseen tunnelmaa muutenkin kuin vain kynttilöillä. Siispä koko viikonloppu on tapitettu televisiota valosarjan hämyisessä loisteessa. Ja voi jehvana kun mä niin tykkään! Enää pitäisi päättää, pidänkö valosarjan noin, vai annanko sen vaeltaa pitkin seinää aina lattialle saakka. Katsotaan.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Indiedays Inspiration

Onhan siitä jo tovi kuiskuteltu, ja heitelty ilmaan monenmoisia arvauksia. Näin julkistuspäivän lähestyessä ei tarvitse enää vain sipistä ja spekuloida, asiasta voi puhua jo ihan ääneen ja faktoihin nojaten. Kuvavirta. Yksi sivusto. 300 blogia. Hervoton läjä ideoita ja inspiraatiota. Nyt ei olla lanseeraamassa uutta portaalia, kyseessä on nimittäin Suomen suosituimman blogiportaalin, Indiedaysin, uudistus. Muotiin, kauneuteen ja lifestyle-aiheisiin keskittyneen portaalin sisältö laajenee nyt myös ruokaan, sisustukseen ja lifestylen uusiin aiheisiin. Jatkossa Indiedaysin omien blogien lisäksi portaali kokoaa 300 blogin uusimmat, puhutuimmat ja kuumimmat postaukset värikkääksi kuvavirraksi. Melko kiehtovaa, vai mitä?

Mainittakoon, ettei Indiedaysin kelkkaan loikkaaminen tapahtunut itseltäni hetkessä. Kyllähän asiaa tuli pohdittua monet illat. Kuinka vaikea on sanoa suostuvansa johonkin, mistä ei ole saanut edes kunnolla kiinni. Kuluneen kuukauden aikana konseptiin perinpohjaisesti tutustuneena olen kuitenkin ollut äärimmäisen tyytyväinen, että päätin lähteä mukaan. Nyt me blogistit vain jäämme suurella jännityksellä odottamaan, millaisen vastaanoton Indiedays Inspiration saa!


Indiedays on avannut Inspirationin beta-version tutustuttavaksi jo ennen lanseerausta. Mikäli haluat pienen sneak peekin tulevaan uudistukseen, klikkaile itsesi SHOWROOMIN puolelle. Mukaan ilmoittautuneille lähetetään linkki ja tunnukset heti ensi viikon alussa, joilla pääsee tutustumaan Inspirationin hionnan alla olevaan beta-versioon. Muistakaa kuitenkin, että kutsuja on vain rajoitettu määrä!

tiistai 9. lokakuuta 2012

Tuu kattoon kattoon

Verhot, valaisimet ja matot. Siinä on sisustuksessa edelleen eniten päänvaivaa aiheuttavien kärkikolmikko. Sopivia ei tunnu löytyvän sitten niin mistään, ja mitä enemmän yrität etsiä, sitä vähemmän löydät. Ne vain tulevat vastaan puolivahingossa, jos ylipäätään tulevat. Ensin sen piti olla jotain romanttista, sitten jo modernia. Valkoinen väri olisi aivan ehdoton, vaikka seuraavaksi pohdiskeltiin jo mustaa. Se olisi ehdottomasti Kartellin FL/Y! Päätös oli viimein tehty, kunnes pyörsin senkin. Pyöreää, kulmikasta, kiiltävää, mattaa, mustaa, valkoista, hillittyä, hallittua... Voi hyvää päivää, voiko yhden keittiön kattovalaisimen valinta todellakin olla näin vaikeaa?!

Loppujen lopuksi mikä tahansa tuntui katosta vapaana roikkuvia sähköjohtoja ja jatkuvasti vallitsevaa pimeyttä paremmalta vaihtoehdolta, etenkin kun viikonlopun varttisatasten ja kolmekymppisten juhlinta lähestyi uhkaavasti. Niinpä turvauduimme paineen alla siihen vaihtoehtoon, joka oli ensimmäisten joukossa ollutkin. Kuukausitolkulla nurkassa köllötellyt kummajainen nostettiin kattoon, ja voi jumatsuikka, eihän se olekaan yhtään hullumpi! Se ei ole valkoinen, siinä ei ole romantiikkaa, eikä se ole edes hillitty tai hallittu. Se on hyvin pitkälti outolintu, mutta ehkä se toimii juuri outoudesta kumpuavan särmänsä ansiosta. Tykkään!



torstai 4. lokakuuta 2012

Ikeamainen haaste

Kiistaton suosikkiblogini, Tirlittan, värväsi minut tekemään Sisusta siis-blogista alkujaan liikkeelle lähteneen Ikea-aiheisen haasteen, joten haaste otettu vastaan, kiitos Katja! Kuvastoahan tänne periferiaan ei jaeta, mutta onneksi nettikuvastot on olemassa. Haaste käskee valitsemaan kolme tuotetta Ikean uusimmasta kuvastosta. Lisäksi pitäisi veikata uutta hittituotetta ja vieläpä nakittaa kolme bloggaajaa tarttumaan haasteeseen. Here we go...


Pikainen spurtti Ikeaan odottaa tiettävästi ensi kuun kynnyksellä, ja tästähän Ikeakammoinen poikaystäväni on varsin innoissaan. Tarkoituksenani on ostaa epätavallisen maltillisesti vain untuvatäkki päiväpeitteen virkaa toimittamaan ja läjä Malmeja yläkerran aulaan. Kollaasiin eksyi kuitenkin muutama tuote, joita en välttämättä ostaisi, mutta jotka miellyttävät silmää julmetusti. Esimerkiksi kuvan hirmuisen kaunis pöytäkokonaisuus olisi omiaan pieneen olohuoneeseemme, mutta saattaisi näyttää moderniutensa vuoksi aavistuksen kömpelöltä avosaumojen ja vinojen seinien keskellä. Lattiavalaisimellekaan ei ole mitään tarvetta, mutta koska Stockholm muistuttaa aavistuksen himoamaani Louis Poulsenin AJ:tä, päätyi sekin kollaasiin. Graafista tyynyä olen puolestaan katsellut jo niin pitkään sillä silmällä, että ehkä se olisi syytä kotiuttaa ilman tarkempia pohdintoja ostoksen kannattavuudesta, eihän tyynyjä koskaan voi olla liikaa. Itse hittituotteeksi valkkasin Ikean PS 2012-malliston seinävalaisimen, joka näyttää oudolta, mutta silti hirmuisen kauniilta. Mikäli harrastaisin enemmän seinävalaisimia, voisi moinen päätyä ostoskoriini ensi kuussa hyvin todennäköisesti.

Itse haluan puolestani haastaa alla olevat blogit, lystikkäitä hetkiä haasteen parissa!
Castle in the sky
janinamarian
Talo Kotimetsässä

maanantai 1. lokakuuta 2012

Juhlahumua

Syksyn suvereenisti paras puoli on syys- ja lokakuun vaihteeseen sijoittuva juhlatrio, joka keskittyy juhlistamaan sekä vuosipäivää, että kahden vuosipäivää viettävän syntymäpäiviä. Tämän vuoden juhlinnasta teki erityslaatuista sen mukanaan tuomat pyöreät vuodet ja pyöreiden vuosien puolikkaat (eikös se mennyt niin, että naiset täyttävät 25. syntymäpäivänsä jälkeen joka vuosi 25, hurraa, tervemenoa nuoruus). Olihan kaikkea tätä siis juhlistettava muutenkin, kuin tuttuun ja turvalliseen tapaan kotisohvan pohjalla loikoilemalla. Siispä viikonlopun ohjelmistoon kuului ikimuistoisen romanttinen ravintolaillallinen upeassa kellarirakennuksessa, jossa tunnelmoitiin hämyisessä valaistuksessa Johnny Cashin soidessa. Tähän ikään mennessä voisi luulla kokemusta karttuneen oikeista ravintoloista, mutta ei ainakaan meillä kahdella periferiassa asuvalla. Tästä syystä moinen ilta tuntui entistäkin ainutlaatuisemmalta. Ja tulipahan todettua, että juuri tällaiset hetket ovat niitä, joita parisuhde tarvitsee voidakseen hyvin. Nyt tuota iltaa voi muistella lämmöllä pitkän tovin.


Koska viime viikonlopun keskityimme toisiimme, olisi ensi viikonloppuna luvassa juhlimista ystävien kesken. Omien sunnuntain varttisatasten kunniaksi innostuin ostamaan paljon blogeissa esillä olleita ja kehuttuja Macaron-leivoksia. No hyi elmeri! Yhden söin irvistellen, toisen jouduin jo sylkemään pois. Liekö syy Pirkka-merkin, vai leivoksien ylipäätään, mutta voi hitsin vimpulat, mitä kuraa! Noh, vaikka lisäainehampurilaiset eivät hellineet makunystyröitä, olihan moinen värikimara melkoisen suuri ilo silmälle.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...