sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Taulukollaasi

Vuosi sitten muistan halunneeni lähes kokovalkoisen kodin. Silloin väitteet liiasta valkoisuudesta vain naurattivat, miten valkoista nyt muka voisi olla LIIKAA? Höpsis! Haluni rakentaa valkoinen pilvilinna teki piensisustuksen värivalinnoista todella yksinkertaista. Ostoskoriini päätyi niin suuret määrät valkoisuutta, että hetken suunnittelin haastavani itseni valkoisten tuotteiden ostokieltoon. Moiseen ei kuitenkaan tarvinnut ryhtyä, sillä kevään korvilla päälle iski armoton valkoisuusähky; kodin sijaan tunsin rakentavani sairaalaa.

Valkoisuusähkyn myötä karisi visiot valkoisesta kodista, joten oli paneuduttava niihin asioihin, joista oli edelleen täysin varma. Yksi näistä oli makuuhuoneemme mustat kontrastiläiskät. Tätä visiota mukaillen tein muun muassa itseäni inspiroivan taulun makuuhuoneen yöpöydälle. Yöpöytien saapumista odotellessa taulu päätyi vahingossa olohuoneen ikkunalaudalle. Kyse oli silkasta sattumasta, mutta siitä se ajatus sitten lähti...




Yksi pieni taulu oikeassa paikassa oikeaan aikaan sai ajatukset selkiytymään sekunnissa. Tuon onnekkaan sattuman jälkeen olohuone on saanut todellista kontrastiterapiaa suurina annoksina. Läjä tyhjiä kehyksiä nojaili kuukaudesta toiseen ikkunaa vasten odotellen allekirjoittaneen inspiraatiota. Pienen motivaatiopuuskan myötä ikkunalauta tarjoaa viimeinkin kodin valmiille kollaasille, ja siinäpä komeilee nyt enemmän tekstiä kuin missään koskaan ikinä milloinkaan. Haha. Nyt mustaa tuntuu olevan huoneessa ihan riittämiin, joten tähän on hyvä rauhoittua.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Uusi perheenjäsen

Kahden karvatassukan ja ihmishissukan muodostama nelihenkinen perheemme sai pitkään kaavailtua ja hartaasti odotettua lisäystä viikonlopun aikana. Pitkään mietin ja pohdin, kyselin ja selvittelin, emmin ja epäröin. Yksi ehdotti vain uusia lisävarusteita, toinen kertaheitolla uutta kokoonpanoa. Ehdottelivat milloin mitäkin. Käteenkin pitäisi kuulemma istua, liikkeessä pitäisi käydä kokeilemassa. Ja kutun villit. Milloinpa minä olisin toisia kuunnellut, saati uskonut. Oman pääni mukaan tein, siten kuten hyvältä tuntui. Ja satavarmasti uskoin erinomaisen valinnan tehneen, uskon edelleen. Mutta olihan yllätys kuitenkin suuri, kun posti-Paten tuoman paketin kätköistä hypähtikin esiin kunnon järjestelmäkamera. Jatkossa (kun nyt vain hoksaisi sen muistikortin hankkia) käsilläni tulee lepäämään kolmatta kertaa enemmän painoa, mitä tähän mennessä. Liekö siis ihme, että Canonin rinnalla Olympus alkaa muistuttaa enemmänkin kompaktikameraa, mitä järjestelmäkameraa.


Enkä sitten keksinyt parempaakaan päivää kuvata kamerakoplaa, kuin sateisen ja synkän iltapäivän. Sisäänrakennettu salama kun on suurimmaksi osaksi syvältä sieltä, joten ihasteltavana on vain Canonin digikameran näkemys herkkyyssäädöillä pahoinpidellystä kohinakuvasta, pardon moi!

perjantai 14. syyskuuta 2012

Syksy tuli!

Onko se todellakin täällä, syksy siis? En saata uskoa. Jo kolmatta kertaa kuluneen KIIREISEN viikon aikana jouduin turvautua villakangastakkiini, kun aamun lämpöasteet voitiin laskea yhden käden sormilla. Hrr. Auton konepellille pudonneet pihlajanmarjatertut ja eteiseen kulkeutuneet lehden reppanat antavat karvaan muistutuksen kesän päättymisestä. Pitkän henkisen tsemppauksen myötä olen viimein onnistunut jättämään hyvästi suloisille ballerinoilleni, ja kaivamaan uskollisesti palvelleen tennarikatraani esiin. Kun sisäinen patteripoliisinikin on joutunut luovuttaaa, ja laittaa muutamana yönä makuuhuoneen lämmityksen päälle, on se kai jo myönnettävä; kesä on enää kaunis muisto vain, ja syksy on saapunut. Siispä nyt ballerinojen ja boleroiden sijaan takki ja tuubihuivi odottavat kääriytyjäänsä, kun tämä neiti suuntaa katsastamaan, kuinka Kokkola näyttää itsestään aivan uuden puolen Kaupan ja kulttuurin yössä.


Näin loppuun muistuttelisin vielä osallistumisesta käynnissä olevaan lukijatutkimukseen (oikea sivupalkki). Osallistumalla tutkimukseen tarjoat allekirjoittaneelle kattaavaa tietoa lukijakunnasta ja mahdollisuuden kehittää sivustoa. Lisäksi sinulle tarjoutuu mahdollisuus voittaa 50 euron arvoinen SuperLahjakortti, josta voit lukea lisää täältä. Nyt siis kipin kapin osallistumaan!

perjantai 7. syyskuuta 2012

Uutta blogistaniassa: Inspiration!

Olen ollut jo tovin täpinöissäni, ja pitänyt pienen pientä salaisuutta sisälläni. Nyt on tullut kuitenkin aika paljastaa, mistä oikein on kyse. Lokakuussa nimittäin blogimaailmaan syntyy uusi jännittävä Inspiration-konsepti, johon TSOT on kutsuttu mukaan!

"Inspiration tarjoaa lukijoille ennennäkemättömän tavan seurata blogeja kuvavirran avulla, tietokoneelta ja mobiililaitteilta. Lukija saa sivuston kautta seurattavakseen 300 mukaan kutsuttua laadukasta blogia, jotka tarjoavat inspiraatiota ja ideoita muodin, kauneuden, ruoan, sisustuksen ja lifestylen maailmasta. Bloggaajalle Inspiration avaa tilaisuuden päästä esille Suomen johtavalla blogisivustolla ja löytää uusia lukijoita."

Sen enempää Inspiration-konseptista paljastamatta voin luvata, että blogini tulee toimimaan edelleen itsenäisesti. Kaikki pysyy ennallaan osoiterivejä myöden, ja bloggailuni jatkuu samaan malliin kuin ennenkin, hyvässä ja pahassa. Nyt jään innolla seuraamaan, ketkä kaikki ovat lähteneet tähän yhteistyöhön mukaan.

PS. Blogini sivupalkissa tulee iltapäivään mennessä näkymään TNS Gallupin toteuttama lukijatutkimus, jossa kartoitetaan blogin lukijoiden taustoja ja kiinnostuksen kohteita. Olisin hirmuisen kiitollinen, jos teiltä lukijoilta löytyisi pieni hetki aikaa vastata tuohon tutkimuksen pop-up -kyselyyn, johon vastanneiden kesken arvotaan palkinnoksi 10 lahjakorttia. Näiden paljastusten myötä toivotan iloista viikonloppua kaikille!


keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Well I'm on my way home sweet home..

Ulkona tuulee, melkeinpä myrskyää. Samanlainen myrsky käy pääni sisälläkin, kun äkäinen flunssa taltutti allekirjoittaneen vuodelepoon. Jälleen kerran sain tautini poikaystävältä, kuinkas muutenkaan. Arvailujen varaan kuitenkin jää, mistä tauti alun perin löysi tiensä taloon. Ehkäpä kovasti tautiselta vaikuttaneelta asiakkaalta, jolla on tapana viettää kaikki mahdollinen vapaa-aika poikaystäväni työpaikalla (oikeasti, mitä ihmettä?). Ehkäpä nuhaiselta perheeltäni, kun yhteisvoimin menimme tervehtimään leikkauksesta toipuvaa isääni sairaalaan. Tai ehkäpä siltä mieheltä, jolta ostin vastikään elämäni ensimmäisen ihka oman auton. No, riippumatta siitä, kuka taudin tartuttajana toimi, harmistuttaa sairastuminen aivan vimmatusti. Korkean työmoraalin omaavana ihmisenä poden hirvittävää syyllisyyttä, etten saanut kammettua itseäni aamulla sängystä ylös, ja että olen joutunut moisen bakteerimyrskyn kohteeksi. Toisaalta onhan tästä tilasta pakko repiä jotain hupiakin; huomisen kuravellitouhu (lue: siivous) jää jonkun aivan muun harteille, kuin minun. Ja vaikka nyt saankin iloisesti luistaa yhdestä siivouspäivästä, tehtävänäni on parantua mahdollisimman pian, jotta saan jälleen arjen rullaamaan.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...