perjantai 31. elokuuta 2012

Vihreä talvi

Tätä neitiä vaivaa väsymys, tai on oikeastaan vaivannut lähes koko viikon. Yksi ainoa huonosti nukuttu yö alkuviikosta piti huolen siitä, ettei pirteys päässyt vaivaamaan sen jälkeen yhtenäkään päivänä. Haukottelukin on äitynyt jo sellaisiin mittakaavoihin, että pelko leukaluiden menemisestä pois paikaltaan on ollut täysin perusteltua ja aiheellista. Siispä tässä on yritettävä hankkiutua eroon vuosisadan univajeesta viikonlopun avustuksella.

Noh, väsy tai ei, elokuun viimeistä viedään fiiliksestä huolimatta. Huomenna se syksy jotenkin konkretisoituu. Syyskuu. Pirskatti. Mihin lie kesäkin kadonnut. Eihän syksyssä mitään varsinaista vikaa ole, pääseepähän käpertymään kotisohvalle viltin alle kynttilöiden tuikkiessa, ja saapahan kaivaa kaappien kätköistä esiin suosikkineuleensa ja -takkinsa. Syksy tietää kuitenkin väistämättä talvea, ja se nakertaa kaikista eniten. Aiempien kirjoitusteni perusteella ei taatusti ole jäänyt epäselväksi, että lumi ja pienet pakkaset ovat mielestäni kivoja aikavälillä 23.12.–26.12. Sen ajan ulkopuolella en tarvitsisi lunta, saati pakkasia. Mutta kuka lie tämä Suomen sään keksinyt. On vain vihreitä ja valkoisia talvia. Nytkin tätä vihreää talvea saa fiilistellä sen verran kovasti tutisten, että kotiin päästyä on heti ensimmäiseksi napattava suosikkishaali ympärilleen eteisnaulakosta. Sen turvassa on varsin mukava hytistä loppuilta.




maanantai 27. elokuuta 2012

Venetsialaiset

Täällä vietettiin lauantaina yhtä juhlasuosikkieni kärkikolmikkolaista, Venetsialaisia nimittäin. Tuo veneily- ja mökkeilykauden päätösjuhla on ehdottomasti yksi syy, miksi en haluaisi koskaan muuttaa länsirannikolta pois, pidän siitä niin paljon! Tuona kyseisenä iltana pihalla oli kahden tusinan ulkotulen ja kynttilän valomeri, ja sisällä jatkui sama linja. Naapureillekaan ei varmasti jäänyt epäselväksi, että allekirjoittanut on todellinen kynttiläholisti. Nyt siis tunnelmapitoinen kynttiläkausi on avattu virallisesti täälläkin, pianhan tässä voi alkaa odottelemaan joulua, hah!






perjantai 24. elokuuta 2012

...and that's who i am.

Bongasin heti aamutuimaan Coconut White-blogista mielenkiintoisen linkin, jonka takaa löytyi hirvittävä määrä kuvia teksteineen. Useammasta niistä löysin itseni paremmin kuin hyvin, ja ajattelin jakaa nuo kuvat myös teidän kanssanne. Tämä on varsin hauska tapa kertoa itsestään jotain sellaista, mikä ei käy suoranaisesti ilmi kirjoituksista. Siispä this is who I am...
























Nyt haastan teidät muutkin kertomaan jotain itsestänne!

torstai 23. elokuuta 2012

Äkäpussin haaveita

Joku on syönyt liian monta ärrinmurrin-keksiä. Jo viikon verran vaivannut yleinen ketutus alkaa jo todellakin näkyä omassa jaksamisessa. Mikään ei kiinnosta ja se kaikista pieninkin vastoinkäyminen tuntuu maailmanlopulta. Tästä hyvänä esimerkkinä muun muassa sohvalle sulanut suklaahippunen tai vaikkapa markettien huono salaattitarjonta. Mikä kiukustuneisuuden multihuipennus siitä voikaan kehittyä, kun asiat eivät huonojen fiilisten keskellä menekään siten, kuten toivoisi niiden menevän. Ja näin työpäivän keskellä tieto kotona odottavasta siivouspäivästäkään ei vaikuta mielialaan kohottavasti, ei sitten alkuunsakaan.

Tämän kaiken keskellä alkaakin mietityttää, mikä ihme minua oikein vaivaa, ja kuinka pitkään kukaan jaksaa minua katsella. Tällä hetkellä piharakennus tulisi tarpeeseen. Voisin muuttaa sinne, ja kiukutella yksinäni. Näin kukaan syytön ei saisi osakseen tästä typerästä ketutuksesta, jota en osaa hallita. Koska mielessäni pyörii vain kymmenen kirosanaa, ajattelin keskittää energiani haaveiluun ja unelmointiin, se kun on aina yhtä hauskaa. Ja kyllä, haaveilen myös onnellisuudesta, terveydestä, rakkaudesta ja muusta lässynläästä, mutta juuri nyt tahdon heittäytyä materialistiksi, ja unelmoida näiden lemppareiden hankkimisesta. Siispä seuraavaa tilipäivää odotellessa!

Kartell FL/Y

Kartell Stone

Pentik Rondo

Ratia DF

Villeroy & Boch New Wave

maanantai 20. elokuuta 2012

Carpe diem!

Maanantai on täällä jälleen. Huokaus. Tulisivatpa maanantait yhtä harvakseltaan kuin joulut, vuodessa sitä saattaisi onnellisesti unohtaa, millainen isku palleaan maanantai todellisuudessa onkaan. Nyt kuitenkin yritän selättää viikonpäivistä tuskaisinta ymmärtäen jälleen kerran hieman paremmin Karvisen ajatusmaailmaa. Huokaus, vielä kerran, huokaus!

Noh, tehdään aasinsilta maanantaihuokauksista kylppäreihin. Siinä on vähän sellainen paikka, jota ei liiemmin viitsisi muille esitellä. Ketä nyt ihan oikeasti kiinnostaa, miltä talon bakteeripitoisin paikka näyttää?! Tosin minun pakonomaisella desinfioimisella taidan tappaa koko kylppärin, en vain siellä vierailevia bakteereja. Ja vaikka ne huussikuvat eivät moniakaan kiinnostaisi, päädyin kuitenkin ottamaan muutaman räpsyn henkilökohtaisesta mekastani, mutta teidän onneksenne vain hyvin rajoittuneista kuvakulmista. Oikeastaan olihan kuvailuuni ihan todellinen syykin, meidän kotiin on nimittäin rantautunut maailman rasittavin lausahdus, "carpe diem" nimittäin. Tuo mallien suusta hyvin usein kuultu motto aiheuttaa minussa poikkeuksetta puistatusta ja hirvittäviä vilunväreitä, ja nyt moinen fraasien äiti on tervehtimässä minua joka ikinen aamu. Ajatus kyseisestä lauseesta vessan lattialla tuntui kuitenkin niin tikahduttavan hauskalta, joten kyllä, meidän vessassa voi jatkossa tarttua hetkeen aivan vapaasti, mitä ikinä siellä sitten tekeekään. Että carpe diem vaan, hah!




torstai 16. elokuuta 2012

Uutta kattoon

Olen miettinyt monta kertaa, miltä kotimme näyttäisi, jos alottaisin remontoimaan sitä uudelleen nyt, kun maalaisromanttisuus, übervalkoisuus ja muu lässynlää on väistynyt pois himotuimpien listalta. Vaikea sanoa. Tällä hetkellä minua kun viehättää moderni sisustus ja suuret kontrastit väreissä ja materiaaleissa. Lähtisinkö kuitenkaan toteuttamaan visiotani modernista, hieman industrial-henkisestä sisustuksesta tässä rintamamiestaloon, jonka seinät ovat täynnä avosaumoja ja joka nurkka kierossa? Doubt that. Päätyisinkö edelleen valitsemaan samat pintamateriaalit? Hyvin todennäköisesti en, mutta siitäkään huolimatta en näin jälkikäteen lähtisi muuttamaan niistä yhtäkään. On ollut hirvittävän hauska miettiä, kuinka tuoda tämän kaiken romantiikan ja valkoisuuden keskelle selkeälinjaisuutta ja kontrasteja niin, että se kaikki vieläpä toimisi yhdessä.


Nyt kun ylitsepursuavaa romantiikkaa haluttiin lähteä karsimaan, oli ensimmäinen siirto heittää hyvästit olohuoneen katosta roikkuneelle kattokruunulle. Tilalle tulla tupsahti yksinkertainen metallivalaisin, josta löytyy - yllätys yllätys - tekstiä! Vaikka romantiikkahömppä pursuaakin jo korvista ulos, voin luvata, ettei tekstihulluudelleni ole tulossa stoppia kuuna päivänä. Voi kun olisikin. Tekstiä tai ei, parasta tässä muutoksessa on kuitenkin se, että kahdeksan hehkulampun epäekologinen hirvitys muuttui juuri yhden energiasäästölampun valaisimeksi. Enää emme siis tyhjennä olohuoneen valaisimella koko Kokkolan sähkölaitosta. Haha.





Tämän kaiken keskellä voisin vain todeta, että romantiikan rakastaja on selvästi alkanut hamuamaan ympärilleen selkeitä ja simppeleitä asioita. Liekö tämä syynä, että mielessä siintää useampikin design-hankinta erityisesti Kartellilta. Siispä pian pääsen sairastuttamaan lompakkoni anoreksiaan.

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Verhopohdintoja

Eilen vietettiin kiva sihijuoman, tanssin ja naurun täyteinen ilta naisten kesken. Hauskaa oli ja ilakointi jatkui yön pikkutunneille saakka. Nyt päällimmäisenä tunteena on väsymys, mutta samalla tavattoman suuri kiitollisuus kaikista niistä ihanista ihmisistä elämässäni. Nuupahtaneen olon vuoksi tämä päivä pyhitetään levolle ja viikon viimeisestä vapaapäivästä otetaan kaikki irti. Se ah-niin-ihana maanantai kun kolkuttelee jo ovelle. Sohva on täytetty pehmeillä sadeilman raikastuttamilla tyynyillä, ja lämpöinen torkkupeitekin on nostettu käden ulottuville. Nyt sohva vain odottelee nautiskelijaansa, aivan kuten digiboksille tallennetut suosikkisarjatkin, joita on parin kiireviikon aikana todella ennättänyt kertyä. Ihastuttava sunnuntai siis tiedossa.

Kiireen keskellä sisustusrintamalla on tapahtunut hyvin vähän. Ajatustyötä on tehty paljon, mutta mitään konkreettista ei ole oikein näkyvillä. Tämän viikon tänka på on ollut ehdottomasti keittiön verhot. Niin paljon kuin verhoja aiheena ja ripustettavana vihaankin, nyt oli vain ihan pakko pistää mietintämyssy päähän. Levittelin sitten kaikki tähän hätään tarjolla olevat vaihtoehdot yhdelle tangolle, jotta osaisin hahmottaa kokonaisuuden paremmin.


Koska mikään vaihtoehdoista ei näyttänyt silmääni erityisen hyvältä, päätin pitää sen, joka siinä oli ennenkin; kapan siis. Näyttäähän se kieltämättä yhteneväisemmältä, kun molempia ikkunoita kehystävät samanlaiset verhot. Ja toisaalta säälihän se olisi peittää kaunis tapetti suurella määrällä verhoja. Nyt nuo suloisen kliseistä sanomaa julistavat paneeliverhot päätyvät suunnitelmien mukaan makuuhuoneeseen, ja purjerenkailla varustetut sivuverhot palautukseen. Vaikka kappa saattaisi olla järkevin ratkaisu, yksiväristen tuplapaneeliverhojen hankkiminen kutkuttelisi kuitenkin kovasti siitäkin huolimatta, etten ole aiemmin pitänyt paneeliverhoja verhoina alkuunsakaan. Eli kaiken tämän sumplimisen jälkeen ongelma ei ole tainnut edelleenkään ratketa. Pääasia on kuitenkin se, ettei keittiö enää nakuile, ja pian makuuhuonekin saadaan puettua verhoihin, kunhan saisin vain nostettua silitysraudan esiin. Edistystä!

lauantai 4. elokuuta 2012

Hiekkapuhallustarroja!

Olen odottanut toiveikkaana aurinkoista aamua, joka mahdollistaisi kylppärin pimeimmänkin nurkan kuvaamisen. Sellaista aamua ei kuitenkaan koskaan osunut kohdalle, joten jaattavanani on vain sen mukaisia kuvia. Harmi. Kirotut pilviset ja sateiset ilmat. Missä on tilaamani kesä?!

No jos kesä ei riemastuta olemassaolollaan, jokin muu kyllä. Tarrahulluna ihmisenä olen ollut nimittäin harvinaisen mielissäni, kun yksi työpaikkani työyksiköistä kehittää toimintaansa. Voin siis vain kiikuttaa kuvan haluamastani tarrasta kyseiseen työyksikköön, ja saman päivän sisällä se löytyy jo työpöydältäni. Alkuviikostakin minua ilahdutettiin muutamalla hiekkapuhallustarralla.


Olen jo tovin pähkäillyt kylppärin kanssa, joka ei miellytä silmääni lainkaan. Valitettavasti kylppäriremontti ei sen hyvän kunnon vuoksi ole ajankohtainen vielä vuosikausiin, joten viaton hienosäätö on tullut todellakin tarpeeseen. Lähtökohtanahan oli sinisen laatoituksen seuraksi lyöttäytynyt keltasävyinen puu, jonka ruotsinlippua muistuttava väriyhdistelmä riemastutti joka istuntokerralla. Valkolakan ansiosta asiat kääntyivät kyllä parempaan suuntaan, mutta se remontoimaton saunahirvitys kummitteli edelleen saunan oven lasien läpi. No, eipä kummittele enää kuin aukileikatun saniaislehden verran.



Pitäisihän tässä toki jo alkaa kaivamaan kuvetta, jotta saataisiin saunan remonttiprojekti alkuun, mutta nytpäs voimme hieman viivytellä sen kanssa.  Tämä hiekkapuhallustarra blokkaa kivasti kaiken sen, minkä ovi taakseen jättää. Nyt vessassa vieraileville jää täydeksi mysteeriksi, millainen hirvitys oven takaa löytyykään, luojan kiitos!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...