torstai 31. toukokuuta 2012

Jäähyväiset kodille

Tänään jouduin luopumaan itselleni jostain järjettömän tärkeästä − ensimmäisestä kodistani. Oloni on kovin raskas, eikä kohonneet tulehdusarvot ja penisiliinikuuria vaativa tauti vaikuta olooni lainkaan kohentavasti. Minua vain surettaa. Isännöitsijätoimiston virkailija joutui jotakuinkin repiä avaimet väkisin käsistäni, jonka jälkeen lompsin takaisin autolleni kyynel silmäkulmassa. Kyllä, se tuntui juuri niin pahalta. Tuntui pahalta antaa pois jotain sellaista, johon liittyy hirvittävä määrä muistoja, niin hyvässä kuin pahassakin.

Tällä hetkellä tuntuu, kuin pieni pala minusta olisi poissa. Kuin sydän ei olisi kotona kokonaan. En tiennyt, että yhden avainnipun luovuttaminen voisi aiheuttaa tämmösen tunnekaaoksen. Mutta kai se voi. Joku saa itselleni minun kodin. Minun kauniin kodin seinämaalauksineen ja loistavine naapureineen ja sijainteineen. Nyt vain toivon, että joku voisi leimaantua tuohon kotiin yhtä palavasti, kuin minä. Minä rakastan tuota taloa edelleen. Kettu vie!












maanantai 28. toukokuuta 2012

Eläimellistä menoa

Se oli kyllä viimeinen kerta, kun harrastan hiusten raidoittamista kotikonstein. Vuosikaupalla olen kiertänyt kampaajat kaukaa, ja hoitanut hiukseni kuosiin kotosalla melkoisen menestyksekkäin tuloksin. Ehdoton bravuurini on ollut huppuvärjäys, mutta eilen jokin meni pieleen. Sain raitojen sijaan täplät. Ehkä huppu siirtyi, ja liian lirua väriä meni reikien kautta vääriin paikkoihin. En tiedä. Lisäksi jo tutuksi tulleella huonolla tuurilla oli tapansa mukaan näppinsä pelissä, kun eilinen sattui olemaan vielä pyhäpäivä, ettei ensiapua taatusti ollut saatavilla. Siispä hiukset tiukasti nutturalla töihin toivoen, ettei kukaan kiinnittäisi täplikkääseen kuontalooni huomiota. No ei kiinnittänyt, tai sitten ei vain uskaltanut sanoa.

Vanhempani tuumasivat harvinaisen vakavalla naamalla, että ovathan hiukseni ainakin erilaiset, ja kaikki erilainen on kuulemma muotia. Jostain syystä keski-ikäiset puhumassa muodista ei vakuuttanut minua riittävästi. Siksipä istun kullanruskea väri päässä rukoillen, että se muuttaisi gepardihiukseni joksikin vähemmän eläimelliseksi. Samalla yritän luonnostella pitkää tekstilitanjaa, jotta voisin nakittaa työkaverini tekemään minulle valtavan tarran. Huisia.

perjantai 25. toukokuuta 2012

Living and Room

Vuoden ensimmäiset terassikelit ovat saavuttaneet vihdoin tämän "pohjolankin". Jokin karman laki siinä tuntuu kuitenkin olevan, kun kauniit kelit päättyvät sillä minuutilla, kun itsensä saa irroitettua töistä. Niin kävi tänäänkin. Vielä ennen neljää hoidin keskustassa työasioita, ja katselin kaupungin suosituimmalla terassilla ihanan aurinkoisessa säässä päiväänsä paistattelevia ihmisiä. Kuitenkin sillä hiivatin minuutilla, kun astuin kotiin ja sain vedettyä henkeä kiittäen sitä ihmistä, joka on keksinyt viikonloppuvapaat, rikkoi rauhan sadepisaroiden ropina ikkunaa vasten. Siis ihan oikeasti, voiko tämä olla totta?! Tekisi mieli sanoa pari rumaa sanaa, kuten perseensuti ja jumalavita kumppaneineen.

Luonto voi haistaa puolestani pitkän kukkasen, mutta ei anneta sen olla päivän suurin puheenaihe. Annetaan sen olla tämä:


Sillä voihan materialistin onnenpäivät, kun sain tänään hakea postiin saapuneen paketin Living and Roomilta! Muutama hullu tuote, mutta voi mankeli, millainen lasku. Haittaakse, jos tilin on onnistunut tuhlaamaan jo ennen tilipäivää? Hehe.


Enkä muuten ollut ainoa paketista innostunut. Sillä välin kun minä koputtelin valtavaa puukelloa ja sytyttelin tuikkuja romanttiseen lyhtyyn, lääppi tuo karvakamu pakkausroskia. Siispä missä tyhjä pahvilaatikko, siellä Puutikki. ♥


keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Riviin järjesty!

Spotted: valoa tunnelin päässä. Tämä kahden päivän sairausloma on saanut minut lähestulkoon kiipeilemään seinillä tylsyyden vuoksi. Onneksi olin pantannut hirvittävän määrän lemppari televisiosarjoja (ja niitähän kun löytyy: Iholla, Gossip Girl, Supernatural, Aavekuiskaaja, Outo, uusi elämä, Tunteet pelissä, Criminal minds, NCIS, House ja ja ja...) digiboksin kätköihin. Eilisen aamupäivän aikana kaikki oli kuitenkin jo katsottu, ja tylsyys nosti päätään. Loppuillasta sain kiristellä hampaita ja nyhtää poikaystävän hihaa pyydellen häntä keksimään kevyttä tekemistä sairaalle ihmisparalle. No ei se mielikuvitukseton ihmistekele mitään keksinyt, kuten ei 99-prosenttisesti muistakaan kerroista. Mutta minäpä keksin!

Oman kotini luovutus tapahtuu tasan viikon päästä, joten lähes kaikki yksiöni tavarat ovat jo vaihtaneet paikkaa. Olisi kuitenkin niin tavattoman mukavaa, kun meitä ei olisi kerta toisensa jälkeen vastassa ahdistavat pahvilaatikkoversiot pilvenpiirtäjistä. Siinäpä sitten istahdin keittiön pehmoiselle paimentolaismatolle, ja aloitin viime viikonlopun aikana roudattujen pahvilaatikkotornien selvittelyn. Tavaroissa oli selvittelyä tosin niin paljon, että homma jatkui tähän iltapäivään saakka. Aamulla minua oli tervehtimässä tämä mieltäylentävä näkymä:


Koska säilytystilat rintamamiestalossamme ovat hyvin, HYVIN, rajalliset, sain noin vuosi sitten loistavan idean kajota jo mukamaste valmiiseen keittiöön. Poikaystävän itsensä rakentama lähes uunituore keittiö sai remonttimääräyksen sinä päivänä, kun minä astuin taloon. Muistan edelleenkin, miten Jari-paran naama valahti polviin asti, kun hän kuuli aikeistani. Hah. Nyt vuosi myöhemmin keittiöstä löytyykin 16 vedintä 10 sijaan. Keittiö on siis laajentunut viiden kaappikokonaisuuden verran: muutama peruskaappi, tuuletinkaappi, siivouskaappi ja pariovellinen kaappi.

Missään vaiheessa en ajatellut, etteikö alkuperäisen keittiön kaapistomäärä riittäisi kätkemään sisälleen kaikkia keittiötarvikkeita. Huomioon oli kuitenkin otettava se, ettei kiinteää ja lämmintä säilytystilaa ollut kuin yhden alle neliön kokoisen komeron verran yläkerrassa. Kaikki muu säilytystila oli eristämättömissä eteistiloissa, joissa pakkanen on käynyt lähes 30 asteen lukemissakin. Säilytäpä siellä sitten vaikkapa kynsilakkoja, siivoustarvikkeita tai tekniikkavermeitä. Joopa joo. Kauppojen kenkälaatikkovarastojen tyhjentämisen ja hillittömän järjestelyn tuloksena kaapistojen sydän näyttää sitten kutakuinkin tältä:


Aamen!

maanantai 21. toukokuuta 2012

11 + 10 = 21

Otsikossa on todellinen matematiikan lyhyt oppimäärä, mutta ei se aivan tuulesta temmattu ole. Sen lisäksi, että minulla on varastossa hirvittävä määrä julkaisemattomia haasteita ja tunnustuksia, napsahti nakki jälleen kerran. Hahaa! Tällaiset kuumehoureiset päivät ovat varsin otollisia moisten haasteiden toteutukseen.

Ensiksi Janinan kysymykset:

1. Mitä kuuluu?
Kiitos kysymästä, hyvin kuuluu, korvat pelaa vielä! No ei vaines. Sairastelua, YÄK! Pää on kuin Haminan kaupunki. Epäilen vahvasti, että Suomen Tivolin karuselli siirtyi tuolta urheilutalon takaa juuri päähäni.

2. Oletko onnellinen?

Tulikuuma otsa, kipeä kurkku ja jäykkä niska syövät fiiliksiä melkoisen lahjakkaasti, mutta jos suljen tämän kenkun taudin pois laskuista, uskaltaisin väittää eläväni tähänastisen elämäni onnellisimpia hetkiä. Juuri nyt kaikki on hyvin, enkä muuttaisi elämästäni mitään. Olen vieläkin hyvinkovinpaljon onnellinen, ja se on kerrassaan ihana tunne!

3. Mitä söit eilen?
Kanasalaattia! Ykköslempparini ikinä. Ja ettei puput suutu, hetin salaatin vastapainoksi sekaan myös hirvittävän määrän fetaa ja auraa. Se siitä kevyestä ruoasta. Hah!

4. Mitä teit viime viikonloppuna?
Olin. Kertakaikkisesti vain olin. Päätin unohtaa kaikki mälsät jutut, kuten remontin ja muuttamisen, ja keskittyä vain olemisen keveyteen. Tuli todellakin tarpeeseen!

5. Mitä ostit viimeksi?
Lasketaanko mukaan tilaukset, joita ei ole vielä edes saapunut? No ei kai? Hehe. Saatoin nimittäin kuluttaa pienen omaisuuden Living and Roomin kelloon ja lyhtyyn. Lisäksi saatoin myös muutama minuutti sitten tilata Zelected by Houzelta todella kivat kaitaliinat. Mutta jos näitä ei lasketa mukaan (eihän?!), niin viimeisin shoppailuni oli mälsästi se muotoonommeltu lakana. Yhtään en siis ole shoppaillut, enhän, ENHÄN?!

6. Mistä unelmoit juuri nyt?
Pintapuolisesti taidan unelmoida remontin valmistumisesta ja kauniista pihasta, joka tuntuu olevan näillä näkymin täysi mission impossible. Syvällisemmin ajateltuna unelmoin simppelisti siitä, että nykyistä parisuhdetta siunattaisiin niin vahvoilla siivillä, että ne kannattelisivat suhdetta aina loppuun saakka.

7. Mitä aiot tehdä kesällä?

Aion työskennellä ja ravata asioilla kuin työmuuli. Luultavasti kaikki vapaa-aika menee viileässä suihkussa istuen ja hyttysten puremia ketaroita raapien. Kettu vie, että kesällä osaakin olla niljakkaatkin puolensa.

8. Minkä elokuvan katsoit viimeksi?

Medusan trilogian! Ja täytynee nyt sanoa, etten tosiaankaan ymmärrä, miksi Matt Damonia hehkutetaan niin paljon, eihän hänessä nyt mitään NIIN erikoista ole? Kaduillakin kävelee vastaan paljon enemmän silmänruokaa.

9. Mitä haluaisit tehdä isona?
Ammatillisesti en oikein tiedä, mitä haluaisin elämälläni tehdä. On tavallaan kiehtovaa, että olen pitänyt kaikki ovet avoinna, eikä minulla ole vielä tähänkään ikään mennessä aavistustakaan, mitä tulevaisuudella on tarjota, tai mitä siltä haluan. Jännittävää! Noin muuten suuremmitta perusteluitta tiedän kuitenkin sen, että tahtoisin olla vuosien päästä rakastava äiti lapsilleni, jos minua moisilla vain vielä siunataan.

10. Lemppari jätskimakusi?
Ei ole lakujäden voittanutta!

11. Mitä aiot tehdä seuraavaksi?
Hypätä Ektorppini pohjalle nurisemaan huonoa oloani. Olen valittanut tänään aivan luvattoman paljon.



Ja sitten kaimaseni kysymykset:

1. Mikä tässä päivässä on ollut kivointa?
Rehellisesti sanottuna työpäivän päättyminen. Ihmettelin koko pitkän päivän suureen ääneen, miten olo voi olla niin kehno. Välillä meinasin jo luovuttaa ja lähteä kotiin kesken päivän. No kappas vain. Kotiin päästyäni huomasin, että kuume huitelee varsin korkeissa lukemissa särkylääkkeistä huolimatta. No hurraa!

2. Kuka on elämäsi tärkein henkilö?
Kiistattomasti äiti! <3

3. Suomenkielen kaunein sana?
Äh. Vaikea. Lumi?!

4. Oletko tyytyväinen elämääsi?
Kyllä, kyllä ja vielä kerran kyllä!

5. Jos saisit 3 toivomusta, mitä toivoisit?
Eihän tietenkään valtava lukaali, vaatimaton suihkukone ja huvipursi, oma siivooja ja aivan hirvittävä määrä pätäkkää lompakossa haittaisi, mutta tylsästi toivon kuitenkin läheisteni ja omaan elämääni vakautta, terveyttä ja onnellisuutta. Elämän tärkeimpiä asioita kun ei saa rahalla.

6. Mitä odotat tulevalta kesältä?
Odotan jonkun suuremman voiman armahtavan minua, ja tarjoavan vähäisiä helteitä, kiitos. Se olen nimittäin minä, joka joutuu ajella auringon kuumentamalla mersunromulla pitkin kaupunkia työpäivien lomassa. Odotan kyllä kovasti myös perhekeskeistä juhannusta. En malta odottaa!

7. Kaunein asia kotonasi?
Pitkin taloa tassutteleva karvavarvas-Tuutikki tietenkin, hih! ♥

8. Viimeinen ostoksesi?
Taisin jo aiemmin vastata sen mälsän muotoonommellun lakanan, mutta nyt kun aloin uudelleen miettiä, olen tainnut ostaa niin hirvittävästi kaikkea pientä sälää, etten enää edes muista mitä. Hui!

9. Salainen paheesi?
Missit sanoisivat tähän hihittäen vaikkapa suklaa tai salmiakki. Mutta oikeasti, mitä salaista paheessani olisi, jos sen kertoisi muille? Kuka tahtoo vastauksen kysymykseen, johon voi esimerkiksi vastata "Yäk kaivoitko sä oikeasti nenää, ja vielä kerrot siitä täällä?!". Mutta enhän se minä ollut, joka taaperoikäisenä vollotti tuntikausia, kun räkäpallo tippui maahan, eikä sitä äidin etsimisistä huolimatta enää löytynyt. Isänikin jopa varoitti kerran, että sormeni osuvat vielä aivoihin, jos jatkan kaivuukoneen leikkimistä. Haha. Yök. Ne ajat ovat kyllä jo takanapäin, mutta silti. Kai tämä osittain vastasi tähän kiperään kysymykseen.

10. Kerro hauska vitsi?
Saako se olla hitusen inappropriate, koska parhaimmat vitsit sisältävät mielestäni aina aavistuksen viatonta rasismia? Jos saa, niin tässäpä tämä: Ahmedin hakatessa mattoa parvekkeellaan eräänä pakkasaamuna, kysyi kerrostalonaapuri töihin lähtiessään "No, eikös matto lähde käyntiin?". Haha. Mautonta, mutta niin hauskaa. Toivottavasti blogini parissa ei liiku ketään herkkähipiäistä Aladdinin veljeä.



Haaste menisi seuraaviin blogeihin (yritin epätoivoisesti selata blogeja, joista tätä haastetta ei jo löytyisi, mutta mene ja tiedä):
Coconut White
Hyypiön elämää
keski.
Modernia maalaisromantiikkaa
Talo kotimetsässä


Ja kymysykset tulisivat tässä:
1. Yksi asia, mitä ilman et voisi elää?
2. Jos voisit elää haaveunelmaasi, mitä nykyisessä elämässäsi muuttuisi?
3. Kaunein lapsuusmuistosi?
4. Voitat matkaliput valitsemaasi kohteeseen. Minne haluaisit matkustaa?
5. Suurin saavutus tähänastisessa elämässäsi?
6. Mille olet ehdottoman perso?
7. Onko sinulla biisiä, johon liittyisi erityisen paljon muistoja? Mikä?
8. Asia, joka ärsyttää sinua suunnattomasti?
9. Mikä pelastaa huononkin päiväsi?
10. Millä yhdellä sanalla kuvailisit itseäsi?
11. Inspiroivin mietelause, sitaatti tai elämänohje?

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Kissanpäiviä

Tänään meidän koko pesue on vain ollut. Ollut ihan tylsistymiseen saakka. Me kaksijalkaiset olemme kovasti yrittäneet ottaa esimerkkiä nelijalkaisesta lapsestamme. Kovasti pitää vielä harjoitella, että opimme suhtautumaan elämään yhtä rennosti!




Rentouttavaa sunnuntaita kaikille!

perjantai 18. toukokuuta 2012

Nudismia harrastava keittiö

Ulkona sataa. On satanut oikeastaan koko päivän ja eilisenkin. Peltikattoa vasten tanssahtelevat sadepisarat saavat kevyen sateen kuulostamaan todelliselta rankkasateelta. Tänään väsymyskin jäytää, ja silmäluomet tuntuvat painavan muutaman tiiliharkon verran. Syypää tähän lienee liian vähäisiksi jääneet yöunet, mutta osittain myös tuo synkkä ja harmaa, hiusteni kiharat latistava ilma.

Tänään haluaisin vain olla. Katsella milloin mistäkin ikkunasta avautuvaa näkymää hillittömän suurista vesilätäköistä, ja sateenvarjoa kantavista koirantaluttajista. Sen näkymän edessä olisin harvinaisen onnellinen, ettei minulla ole koiraa, vaan kahdeksan mukavuudenhaluista kissantassua. Siinä ikkunan edessä seisoskellessa silmäparini nappaisi taas sen epäkohdan, jolle arjen pyörityksessä on jo ennättänyt tulla sokeaksi; keittiöstämme puuttuvat edelleen verhot!


Myönnetään, myönnetään. Näyttäähän se aivan hulvattoman typerältä, kun ikkunat harrastavat nudismia päivästä toiseen, mutta kun se verhojen ripustaminen on niin tavattoman mälsää puuhaa, silityksestä puhumattakaan. Toisaalta ei minulla rehellisyyden nimissä edes ole verhoja, joita ripustaa. Mutta jos tämä väsymys vain menisi pois, ja sadepilvet väistyisivät auringon tieltä, saisinkohan energiaa pureutua tähän verhoasiaan? Tuskinpa vain. Hah.

tiistai 15. toukokuuta 2012

Kiire, mikä ihana tekosyy

Kyllä kiire osaakin toisinaan olla virkistävää. Kiireen keskellä sitä tuntee olevansa jotenkin erityisen vahvasti elossa. Kerta kaikkisen ihanaa. Vaan onhan itse aiheutetulla kiireellä (lue: laiskuudella) varjopuolensakin. Tolkuton stressi. Miksi ihmeessä ihmisen pitää jättää kaikki aina viime tinkaan?!

Oman kotini irtisanomisaika päättyy kuun lopulla. Siihen mennessä talon tulisi olla tyhjä niin tavaroista kuin sotkustakin. Nämä kaksi viikkoa ovat menneet kuin siivillä, eikä asian eteen ole rehellisyyden nimissä tullut tehtyä yhtikäs mitään. Sekasotku vallitsee niin täällä, kuin soon-to-be ex-yksiössänikin. Kaaoksen keskelle ei voi tuoda mitään. Tuloksena olisi vain tuplakaaos. Ennen kuin yksikään tavara voi liikkua yksiöstäni tänne, on täällä pistettävä paikat järjestykseen. Olen nyt kahtena iltana työpäivän jälkeen yrittänyt tuoda järjestystä tänne epäjärjestyksen keskelle, mutta vielä ei näy valoa tunnelin päässä.


Kutsukaa tätä epäjärjestykseksi, minun silmäni mieltävät sen jo järjestykseksi. Jos vain tietäisitte, millainen sekasotku ja tavarapaljous nurkassa aiemmin vallitsi, saattaisitte olla itsekin kanssani samaa mieltä. Tämä kaaosnurkka onkin ainoa paikka talossa, joka on toistaiseksi jäänyt täysin huomiotta. Sen panelointi olisi tarkoitus aloittaa sitten, kun kelit sen sallivat, eli kun eristämättömässä käytävässä voi työskennellä ilman pelkoa jääpuikoksi muuttumisesta.

Ja ettei tekeminen vain loppuisi kesken, olisi minun suunniteltava mahdollisimman pian inspiraatiokuvan pohjalta suuren suuri sisustustarrateksti, jolle hinnaltaan kilpailukykyisin tekijä löytyi yllättävän läheltä; työpaikkani nimittäin. Hehee.

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Äidin sydän on suurempi kuin maailma

Nyt se päivä on taas täällä. Äitienpäivä. Mikä ihana tekosyy kaapata oma äitykkä kainaloon normaaliakin napakammin ja pusuttaa poskelle. Suuren halauksen lisäksi ajattelin tänä vuonna muistaa äitiäni sisustuspuodin pienellä lahjalla, joka on kätketty aivan hurjan kauniisiin kääreisiin, sekä kimpulla suosikkikukkiani, liljoja. Vastineeksi ajattelin syödä ihan hirvittävän määrän kakkua. Joudunkohan taas illan mittaa pohtia, voiko ähkyyn kuolla. Hope not. Haha.



Mitä upeinta äitienpäivää kaikille ihanille äideille, olette päivänne totisesti ansainneet!

lauantai 12. toukokuuta 2012

Tee-se-itse avainteline

Tämä päivä on ollut häkellyttävän ihana. Kyse ei ole mistään erityisestä, mutta aurinkoa ja onnellisuutta on piisannut jopa yli rajojen. Toisaalta lainatakseni Eino Leinoa "Kell' onni on, se onnen kätkeköön, kell' aarre on, se aarteen peittäköön, ja olkoon onnellinen onnestaan ja rikas riemustansa yksin vaan." Onnen kätkeminen olisi kai osa sitä suomalaista perusmentaliteettia, mutta ketut minä siitä. Minä nimittäin olen onnellinen! Ja hyvä niin, kerrankos sitä olonsa onnelliseksi tuntee. Huomenna tuuliviirimieleni voikin olla asiasta jo täysin toista mieltä. Hehe.

Toisaalta voisiko sitä edes olla surullinen, kun eteisessä majailee tämä (vihdoin ja viimein) valmistunut avainteline? Doubt that. Nyt ainakin vajan avain on aina käden ulottuvilla, eikä matkalla poikaystävän taskussa joka kerta, kun sitä tarvitsisi. Tämä on kai sitä arjen helppoutta.




Ihanista ihaninta lauantaita teille kaikille!

perjantai 11. toukokuuta 2012

Kutkutus vatsanpohjassa

Muistaisinkohan tämän päivän samalla tapaa, mitä muistan vaikkapa ystävänpäivän, jouluaaton tai syntymäpäiväni. En tiedä, mutta sen tiedän, että postilaatikkoon ilmestyi muutama päivä sitten myös minun sukunimeni, ja tästä päivästä lähtien sinne ilmestyy postinikin. Tänään osoitteenmuutos astui voimaan ja minusta tuli virallisesti avovaimo. Tämä on jotenkin niin hurjaa. Ja hurjaa erityisesti siksi, että avovaimon titteli on minulle aivan uusinta uutta. Tämä on ensimmäinen kerta elämässäni, kun olen vain yhden kirjaimen päässä varsinaisesta vaimosta. Tämä on hurjaa. Niin hurjaa, ettemme voineet vastustaa kiusausta olla juhlistamatta tätä muutama päivä sitten tehtyä osoitteenmuutosta kakkukahvein. Ja nyt minä sitten ihan oikeasti asun täällä. Niin lällyä ja ällösöpöä, että korvistakin valuu kohta siirappia! ♥


keskiviikko 9. toukokuuta 2012

N 63°54,3' E 23°01,4'

Hurraa, olen elossa, ja kaikki raajani ovat tallella! Eilisen TYKY-päivän paattiseikkailu ja hyppiminen veneestä toiseen pisti kyllä hetkeksi jos toiseksikin epäilemään, näkisinkö enää tätä päivää. Hirvittävä aallokko ja vellonta pienen paatin kyydissä keinuttaa minua edelleen. Päivän aikana koettu muurinpohjalettuähkykin nosti jälleen kerran mieleeni kysymyksen, voiko ähkyyn oikeasti kuolla. No ei voi, onhan se jo todistettu. Ja elävien kirjoissa ollaan edelleen, joten hurra hurraa, hurraa!








Sen lisäksi, että sain ihan taatusti raittiin ilman myrkytyksen, vahvistusta ulkovessatraumoilleni, tuulen jäykistämän niskan ja armottoman väsymyksen, sain myös kauniita muistoja. Näitä henkeäsalpaavan kauniita maisemia katsellessa mieleen juolahtaa ainoastaan se, miten onnekas olenkaan ollut syntyessäni tähän merenrantakaupunkiin.  Samalla haaveet merenrantatontista nostivat päätään voimakkaammin, kuin koskaan aiemmin. Olisiko mitään parempaa, kuin katsella arjen keskeltä avautuvaa merimaisemaa ja nauttia raikkaasta meri-ilmasta päivittäin. No ei..! ♥

maanantai 7. toukokuuta 2012

Kinuskileivoksia ja sänkyjuttuja

Sain työpäivän päätteeksi vielä pienen pyynnön hoitaa muutamien asiakirjojen postitus. Mikä oiva sattuma, sillä Postin vieressä olisikin Citymarket, jossa kuulopuheiden mukaan jaeltiin herkkuleivosmaistiaisia. Siispä auto parkkiin, postin kautta kakkuostoksille, puhelu poikaystävälle ja hurauttaen kotiin pistäen kahvit ja kaakaot valmistumaan. Nyt minulla on sitten kinuskileivosähky. Yäh! Mutta voi että, miten ihana herkkuhetki!


Ja jos tähän tehtäisiin tyylikäs aasinsilta kinuskileivoksista sänkyjuttuihin, eiköstä juu? Olen nimittäin kaikella hartaudella etsinyt sänkyymme täydellistä vuodevaatekertaa. Olen jo kuukausia kärvistellyt himojeni kanssa korkata Radisson Blue Royalista tutut puuvillasatiiniset tyynyliinat ja pussilakanat, mutta olen vakaasti päättänyt siirtää h-hetkeä niin pitkälle, kunnes koko petivaatetus on hankittuna. Eilen tylsyydenpuuskassa päädyin sitten Anttilan sisustusviikonlopuille, ja sieltä ostin mukavan alennuksen inspiroimana puuvillasatiinisen lakanan. Nyt olemme taas askeleen lähempänä pedin pukemista uusiin vaatteisiin. Enää kaiken luksuksen kruunaamista odottaa täydellisen helmalakanan metsästys. Voi ihana laskoshelmalakana, missä sinä olet!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...