maanantai 30. huhtikuuta 2012

Reality check

Ensimmäinen ihanista ihanin duunipäivä upeiden ihmisten joukossa, CHECK! Viime hetken vappushoppailut järkyttävässä ruuhkasumassa, CHECK! Nyt olisi jäljellä vain totaalirentoutumista ja uuden työn tietotulvasta turtuneiden aivojen nollausta. Tämän kaiken suunnittelin tekeväni kokkaillen, saunoen, sohvaperunoiden ja hattaraähkyillen. Aion myös pestä käteni remontoinnista, sillä sain siitä viikonlopun tapetointifiaskon jälkeen tarpeekseni (josta lisää huomenissa). Nyt aion vain olla, ja ottaa mallia tästä mitä hassuimmissa asennoissa pötköttelevästä karvapallerostani. ♥


Simalaista vappua teille kaikille!

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Tuunailua juuttinarulla

Toisinaan minusta on hauska rakentaa tai hankkia jokin todella simppeli tavara, joka antaa mahdollisuuden pieneen leikittelyyn. Pidän erityisesti näpertelystä juuttinarun kanssa. Pienellä määrällä juuttinarua voi luoda mitä suloisimpia yksityiskohtia milloin mihinkin. Erityisen paljon minuun iskee juuttinarusta tehdyt rusetit, mutta sen kai kertoo jo olohuoneen verhotkin.

Tällä kertaa juuttinarukäsittelyyn pääsivät kylpyhuoneeseen rakentamani sisustustikkaat. Perimmäisenä tarkoituksenani ei tosin ollut tuunailu, vaan kömpelösti harjanvarsista toteutetun tikaskokoonpanon kiikkeryyden vähentäminen. No ei tikkaat yhtään sen tukevammaksi muuttuneet, samanlainen haitariperiaattella toimiva viritelmä se edelleen on. Antaapa kuitenkin yksinkertaisille tikkaille hieman väriä ja eloa!


perjantai 27. huhtikuuta 2012

Muutosten tuulet

Uudet tuulet puhaltavat elämässäni tehden olostani positiivisella tapaa hyvin epätodellisen. Olen aina ollut ihminen, jolle kelpaa vain tuttu ja turvallinen, mikä vaikeuttaa lähes poikkeuksetta muutoksiin sopeutumista. Nämä tulevat muutokset ovat kuitenkin olleet tiedossani jo niin pitkään, että kaikki tuntuu jo tutulta ja turvalliselta valmiiksi. Erona aiempaan on ainoastaan se, että nyt ajankohdatkin ovat varmistuneet. Joudun silti välillä nipistää itseäni tajutakseni, että kaikki on viimein ihan oikeasti tapahtumassa. Nyt nurkan takana odottaa uusi työ haasteineen ja astuminen elämäni ensimmäiseen (ja toivon mukaan myös viimeiseen) viralliseen avoliittoon. Vatsassani on parvi perhosia. Vaikka ensimmäisen oman kotini vuokrasopimuksen irtisanominen aiheuttaa hyvin katkeransuloisia tunteita, en voi lakata hymyilemästä. Olen onnellinen.


torstai 26. huhtikuuta 2012

Dymotaidetta

Tänään olen askarrellutpaskarrellut ensimmäistä kertaa dymoni kanssa, ja voi että miten lystikästä puuhaa se onkaan. Kovan dymoleikin jälkeen ranteessa kyllä tuntuu, että on tullut tehtyä vähän muutakin, kuin silitettyä kissan pehmoista turkkia. Rannekrampeista viis, kivaa silti oli!


Therese Sennerholtin tauluista alkujaan inspiroituneena päädyin pukemaan dymotaiteeksi lauseen, joka on inspiroinut elämäni aikana kaikista eniten. Tämä Epikuroksen sitaatti nykäisee ihmisen hellävaraisesti alas pilvilinnoista, ja muistuttaa elämän olevan jo ennestään täynnä toteutuneita haaveita. Lauseen lukeminen saa kerta toisensa jälkeen jalkani irtoamaan hetkellisesti maasta, ainakin muutaman senttimetrin verran. Nyt tämä viisaus muistuttaa elämän realiteeteista joka ilta nukkumaan mentäessä ja aamulla herättäessä. ♥


"Älä turmele sitä, mitä sinulla on haluamalla sitä, mitä ei ole; sillä muista, että mitä sinulla nyt on, se oli kerran niiden asioiden joukossa, mistä vain uneksit." 
- Epikuros

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Kiviä, kukkia ja kynttilöitä

Mikään ei ole ihastuttavampaa kuin koti, jossa on tarkoin valikoituja ja harkitusti sijoitettuja viherkasveja elävöittämässä ja kaunistamassa tilaa. Jo pieni pilkahdus vihreää lisää merkittävästi kodin viihtyisyyttä. Täten on siis selvää, että minä rakastan kukkia ja kasveja, mutta ikävä tosiseikka on se, etten yksinkertaisesti osaa pitää huolta niistä. Onnistuinhan aikoinaan tappamaan kaktusparkanikin, viime kesän tähtisilmistä puhumattakaan. Kun viherpeukalointitaitoja jaettiin, en tainnut olla jonossa. Tästä syystä joudun turvautua lähes poikkeuksetta tekokasveihin, mikäli mielin saada kotiini muutakin vihreää kuin nurkissa pyörivän maalikaukalon.

Suorittaessani tänään kaapinpenkojaisia löysin hirvittävän määrän unohtunutta tavaraa ja romua. Penkomislöydösten ansiosta sain kasaan jonkinmoisen asetelman lasivadista, koristekivistä, suurista tuikuista ja muutamasta Cult Designin tekokasvista. Tämä viritelmä rikkoo mielestäni kivasti Suomen lipun värisen kylppärin kliiniä kokonaisuutta ja tuo kivasti eloa tilaan. Siitäkin huolimatta, ettei kasveissa ole pihahdustakaan eloa.



tiistai 24. huhtikuuta 2012

Mustaa ja valkoista laitetaan

Tänään ollaan liikuttu hyvin mustavalkoisissa tunnelmissa. Keittiömme on muuttunut jälleen kerran kaoottiseksi maalauspajaksi. Voi tätä epäjärjestyksen määrää, kun tasotila loppuu viimein kesken, ja hellaa käyttääkseen joutuu tehdä suuria raivauksia. Pyrähtelen keittiön puolelta toiselle maalaillen milloin valkoisella, milloin mustalla. Perin seepramaista touhua siis. Kädet ja vaatteetkin antavat pientä osviittaa siitä, mitä tänään on tullut puuhattua.


Josko tämän viikon aikana nähtäisiin, mitä näistä listanpätkistä ollaan kyhäämässä, ja minne päin taloa ne tiensä löytävät.

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Verhojen tuolla puolen

Kun viikon lämpimimmät kelit sattuivat osumaan juuri tälle päivälle, oli se selvä merkki siitä, että jo luontokin tahtoo minun tekevän yläkerran järkyttävälle romuvuorelle jotain (tehdä jotain=piilottaa se, hehe). Eristämättömän eteiskäytävän lämpötilan kun tietää vilkaisemalla vain ulkolämpömittaria. Ja vaikka ulkoilma tuntuisikin ihanan lämpimältä, kuten erityisesti tänään, voi siitä miinustaa auringon kuumotuksen pois kokonaan. Hrr. Eteiskäytävä on kuitenkin kesähelteillä täydellinen pakopaikka, joten en ehkä viitsi nurista asiasta sen kummemmin, etenkään kun tänään siellä oli suhteellisen lämmin puuhailla.


Nyt ei tarvitse joka kerta matkalla makuuhuoneeseen hirvitellä avohyllyviritelmän kaaosta. Voi tyynesti teeskennellä, ettei sitä edes ole! Poissa silmistä, poissa mielestä. Autuasta. Tästä edespäin nukun taatusti yöni rauhallisin mielin.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Paviljonkihaaveita

Huomaan vuodesta toiseen aloittavani kesähaaveilun vapun korvilta. Kun viimein on kesä, herään joka aamu virkeänä makuhuoneen kylpiessä auringossa ja lintujen laulaessa. Nautin aamuisen tuoremehuni pihalla lueskellen päivän lehteä. Käyn tuon tuostakin poimimassa luonnonkukkia sulostuttamaan rakasta kotiani. Kesällä osaan vain nauttia, ja olla onnellinen. No ja kutun villit. Sitten kun on kesä, eivät linnut anna minun nukkua rauhassa. Talokin muistuttaa saunaa, enkä saa hetken rauhaa ajatukselta vilvoittavasta suihkusta. Suihkussakin on ehdottomasti muistettava olla valppaana, sillä koskaan ei voi tietää, milloin törmää katosta laskeutuvaan hämähäkkiin. Ja kun siellä pihalla erehtyy piipahtamaan, ajaa hyttyslauma hyvin nopeasti takaisin sisälle. On paljon parempi istua ovet ja ikkunat säpissä tietokoneen äärellä siellä talon viileimmässä nurkassa.

En selvästikään ole vielä sopeutunut siihen tosiseikkaan, että luhtitaloyksiön parveke on vaihtunut rintamamiestalon pihaan. Vaikka piha on pieni, tarjoaa se merkittävästi monipuolisemmat mahdollisuudet nauttia ulkoilmasta, mitä muutaman neliön parveke. Viime kesä lipui aivan huomaamatta ohitse, kun päivät kuluivat remontin parissa hikoillen. Tänä kesänä pihaan voisi jo alustavasti kiinnittää hieman huomiota. Todellinen panos annetaan kuitenkin vasta vuoden päästä. Tänä vuonna pihallemme ilmestyy paviljonki.

Olen kuukausia etsinyt pihalle täydellistä puutarhakatosta. Katetun terassin sijaan suojaisan puutarhakatoksen pystyttäminen pihalle olisi oiva tapa saada tunnelmallista oleskelutilaa ja aurinkosuojaa. Sattumalta näin erään puutarhamyymälän ikkunasta pilkahduksen potentiaalisen näköisestä katoksesta, joten ruokaostokset sikseen, tuli tärkeämpi meno. Lähempi tarkastelu osoitti koon, värin ja oheisvermeiden olevan juuri sitä, mitä olin halunnut, ja hintakin oli vieläpä kukkarolleni sopiva.




Nyt vain odotan innolla, että saan ostaa kyseisen paviljongin ja koristella sen loppukesästä lyhdyin ja valosarjoin. Ihanaa! ♥

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Pirttituolin uusi elämä

Mintunvihreä, joulunpunainen, marjapuuronpunainen, vaaleanpunainen ja kermanvalkoinen. Olenko ainoa, jonka mielestä tämä värikombo on houkutteleva enintään jäätelöannoksessa tai lasten pehmolelussa? Niinpä. Tein kuitenkin kuukausia sitten kirppislöydyön, pirttituolin nimittäin, jota koristi tuo värien sekamelska. Kun kyseinen kulunut ja kaltoinkohdeltu yksilö tuli vastaani, en voinut vastustaa kiusausta, väreistäkään huolimatta. Kaiken maalihirvityksen alla piili kuitenkin kauniit raamit tuunausta ja todellista käyttötarkoitusta ajatellen. Nyt pirttituoli on saanut uuden elämän.




Makuuhuonettamme tarkemmin tutkaillessani olen alkanut haaveilla niistä suuren suosion saavuttaneista ontelokudematoista. Kolme pientä, tai yksi valtava olisi nyt aivan pakko saada. Ehkä tämä hinku rauhoittuu viimeistään siinä vaiheessa, kun löydän jostain graafisen, mutta silti sopivasti hillityn mustavalkoisen maton. Nähtäväksi jää. Toistaiseksi maton virkaa toimittaa kuitenkin vuosikymmeniä vanha paimentolaismatto, joka on kaunis kyllä sekin.

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Raikasta tilaa valkoisella

Operaatio kylppärin päivitys on ollut käynnissä nyt jo vuoden verran. Hiljaa hyvä tulee, vai miten se nyt meni? Todellisuudessa hidas eteneminen on selitettävissä sillä, että kylppäri on ristitty puhtaasti täyteprojektiksi. Siihen uhrattaisiin aikaa vain silloin, kun käsillä ei olisi mitään muuta kiireellistä tai tärkeää. Vaikka muutoksia kyseisessä tilassa ei ole tehty määrällisesti paljoa, paljon on silti muuttunut, ja paljon tulee vielä muuttumaan.


Muistattehan yllä olevan näyn muutaman postauksen takaisesta kuvasta? Tämä näkymä toivotti kylppärissäkävijän tervetulleeksi harva se päivä. Kattoa lukuunottamatta kaikki puuosat olivat jo aiemmin saaneet valkoiseksi sävytetystä saunasuojasta osansa, mutta saunan ovi karmeineen oli jäänyt roikkumaan tehtävälistalle. Pelkästään yksinkertaisten varjolistojen valkokäsittely antoi loistavaa esimakua siitä, kuinka kettumainen työstettävä saunan ovi tulisi olemaan. Pitäisi olla todella suuressa tekemisen puutteessa, jotta kävisin siihen käsiksi. Kaiketi sitten olin, kun keskiviikkona tartuin viimein superlonsiveltimeen.


Nyt sinisten seinälaattojen ja kellertävän oven keskinäinen väritaisto on saatu päätökseen. Koska saunan kohtalo on edelleen hieman auki, jäi toinen puoli ovesta entiselleen. Tulevaisuuden saunaremontin saa hoitaa alan ammattilainen, jolla ei ole taipumusta tunaroida kaikkea, mutta ensiavuksi voisin kuitenkin harkita leikkimistä kuumuuden kestävän maalin ja tummaksi sävytetyn saunavahan kanssa. Oven lasiosat jäävät puolestaan odottelemaan sandblast-kalvoa, jonka tarkoituksena on blokata näkymät saunahirvitykseen.

torstai 19. huhtikuuta 2012

Hei, me dymoillaan!

Yhtä innoissaan, kuin Janina oli viikko sitten uudesta dymostaan, olin minä ystävästä, jolla oli dymo. Juuri muutamaa viikkoa aiemmin olin ennättänyt kysellä poikaystävän työpaikalta kyseistä lelua, minulla kun oli polttava tarve muutamalle dymosanalle. Eihän sieltä kuitenkaan mitään perusdymoa löytynyt, joten Janinan uuden dymon ilmestyminen sattui niin oivaan saumaan. Tosin olisihan minun pitänyt arvata, ettei dymohimoni laantuisi parilla vaivaisella sanalla. Haluamieni sanojen lista kasvoi niin mahdottoman pitkäksi, että päätin säästää ystävääni ja hänen dymonauhaansa hankkimalla ihka oman dymon. Harmittamaan jäi tarranauhan kiiltävä pinta, sekä kaksoispisteen ja puolipisteen puute, mutta ehkä edullinen hinta kompensoi nuo vajeet?

Heti aamutuimaan olin valmis testailemaan uutta dymoani, mutta leikki jäi sikseen, kun dymo yllätti minut maailman herttaisimmalla lauseella. Nyt en enää henno käyttää koko dymoa! Lupaan olla ainakin tämän päivän nurisematta siitä, kuinka epäromanttinen ja mälsä suomijunttijuro poikaystäväni onkaan. Heh. ♥



keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

"Kuultovalkoinen"

Rakastan luonnon materiaaleja, mutta on yksi asia, jota inhoan ylitse muiden – peruslakattu puu nimittäin, ja erityisesti nämä perinteisimmät, kuten kuusi ja mänty. Hrr. Pidän todella paljon puun kuvioinnista, mutta se kellastunut väri nostaa ihoni lähes poikkeuksetta kananlihalle. Siitä syystä tiesin jo vuosi sitten haluavani kitkeä tuon puun vanhanaikaisen alkuperäissävyn pois kylppäristämme.


Tämän remontin myötä kylppäristä näyttää tulleen ainoa paikka, jonka suhteen poikaystäväni on esittänyt vaatimuksen; kuultomaalia tai ei maalia lainkaan. Siispä tänään läträsin valkoiseksi sävytetyn saunasuojan ja saunan oven kanssa. Koska armaani ei hoksannut antaa minkäänlaisia rajoituksia sen suhteen, kuinka monta kerrosta saisin levittää saunasuojaa, päätin sivuuttaa tyystin purkin ohjeistuksen kahdesta kerroksesta. Minäpä vedin niin monta kerrosta, että menin ihan laskuissa sekaisin! Työn lomassa ennätin kyllä kirota poikaystäväni vaateineen useaan otteeseen, mutta näin jälkikäteen voin vain kiittää, että hän piti asian suhteen päänsä. Saavathan valkoisen läpi vienosti kuultavat puukuviot paljon elävämmän ja aidomman pinnan aikaiseksi, kuin täysin peittävä maali. Muistin kyllä monttu auki ihmetellä illan mittaan, miten "kaksi" kerrosta tekikään niin peittävän lopputuloksen. Haha!

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Lieskariseinän uusi ilme

Paljastin viime postauksessa kokeilleeni jotain, jolla olisi yhtä suuret mahdollisuudet joko onnistua tai mennä päin prinkkalaa. Asiaan ei kuitenkaan olisi tullut helpotusta ilman kokeilua, joten riski oli otettava. Tavoite oli perin yksinkertainen: kitkeä valkoisuutta pois, tuoda omaperäisyyttä tilaan ja sitoa rikotun U-mallisen keittiön yleisilme yhtenäisemmäksi. Riskinottouhriksi valikoitui liesituuletinseinä, joka ei ole enää lähimainkaan valkoinen tai tylsä. Tällä hetkellä tuntuu vahvasti siltä, että riskinotto kannatti. Katsotaan, muuttuuko ääni vielä kellossa (terveisin nimimerkki tuuliviiri).


Koska näemmä rakastamme ottaa riskejä, tummensimme vaaleaa saneerauslaastia tummemmalla kvartsiperustaisella lattialaattalaastilla. Ensin tarkoitus oli vaalentaa tummempaa laastia valkoisella maalilla, mutta riittävän vaaleusasteen saavuttamiseen olisi vaadittu niin paljon maalia, ettei hommassa olisi ollut mitään järkeä. Näin kaapin perälle jäänyt vaalea laastisäkki tuli hyötykäyttöön, ja rahaakin säästyi. Onneksi tämä meidän laastien ristisiitos näytti toimivan. Liekö moinen kokeilu nerokasta luovuutta, vaiko ääliömäistä typeryyttä. Veikkaan jälkimmäistä.

Inspiraation tälle muutokselle tarjosi sisustushullun ystäväni keittiö, jonka seinät (ja kaikki muukin) miellyttivät silmääni aivan turkasesti. Tähän väliin voisin vain todeta, että onni on hullu ystävä, joka uskaltaa kokeilla asioita ennakkoluulottomasti, ja ohjeistaa sitten toista vähintäänkin yhtä hullua. ♥

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Maakuntamatkan kuvapläjäys

Marmatin alkuviikosta isälleni haluavani vanhan heinäharavan. Yhden vaivaisen lauseen inspiroimana päädyimme pienelle maakuntamatkalle. Viikonlopun aikana piipahdimme isovanhempieni mökillä. Tönö parka on vain ollut jo niin kauan asuttamattomana, että se alkaa näkyä, ja pahasti. Enää poloinen on vain koti hiirille. Siitä huolimatta sisällä tuoksui samalta, kuin aina ennenkin. Pelkkä haju riitti palauttamaan minut takaisin lapsuuteeni. Matka oli huisin kiva kokemus, ja herätti paljon ihania muistoja. ♥ Yhtäkään heinäharavaa sieltä ei tosin löytynyt, kaikkea muuta kivaa kyllä, kuten esimerkiksi vanha matkalaukku, vedettävä herätyskello, ja vanha kunnon Singerin ompelukone. Siitä suunnittelin taikovani poikaystävän tietokoneelle pöydän, mutta saas nyt nähdä. Löydöksistäni minulla ei ole antaa kuvia, mutta kaikesta muusta kyllä..

 


Yli-innokas autoja harrastava poikaystävä oli heti ensimmäisena ahteri pystyssä tutkimassa vanhaa autonraatoa. Hah!









Remonttirintamallakin on tapahtunut jotain, mistä en aiemmin ole viitsinyt edes pihahtaa. Enkä oikeastaan viitsi edelleenkään. Minulla kun on aina suuria vaikeuksia hahmottaa, miltä mikin voisi valmiina näyttää, ja yleensä lopputulos ei mätsää vision kanssa. Tällä kertaa päätin kuitenkin riskeerata ja kokeilla. Nyt vain odotan, että kokeilu suvaitsee kuivua. Jänskättää!

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Tee-se-itse istuintyynyt solmimisnauhoin

Taivaalta sataa välillä enkelintossun kokoisia lumipalleroita. Nihkeää. Taas on maa valkoisena, ja tiedätte varmasti, mitä mieltä olen asiasta. Toisaalta uusi lumi tuntuu vievän sulaessaan mukanaan suuren osan vanhastakin lumesta, joten ehkä kevään lumisateissa ei olekaan kyse maailmanlopusta. Ehkä. Mutta on se silti ihan pyllykästä kotoisin!

Toinen pyllykästä kotoisin oleva asia on ompelu. Tämän remontin aikana kaltaiseni käsityöfoobikko on joutunut kuitenkin nöyrtymään ompelukoneen edessä jo kerran jos toisenkin. Syitä siihen on oikeastaan kaksi; joko tarjolla ei ole toiveideni mukaisia valmistuotteita, tai tekemällä itse säästän pitkän pennin. Vaikka kaiken voisi teettää ompelimossa, ei periaatteeni, saati lompakkoni, anna aina myöden mennä sieltä, mistä aita on matalin. Joten jälleen kerran otin itseäni niskasta kiinni, ja marssin vanhempieni luokse ompelukoneen ääreen.

Tällä kertaa ruokapöydän tuolit kaipasivat istuintyynyjä, joita ei tuntunut löytyvän valmiina sitten mistään. Huonosta tarjonnasta voin kyllä syyttää vain omaa vaatimuslistaani, sekä tuolien itsiensä asettamia rajoitteita. Valkoinen väri, irrotettavat ja konepestävät päälliset, taakse sidottavat solmimisnauhat ja tuolin suuren istuinalan kattava koko tekivät sopivien istuintyynyjen löytämisestä miltei mahdotonta. Kun etsintä ei tuottanut tulosta, saivat nurkassa pölyttyvät Ikean pimennysverhot ja ylimääräiset sisätyynyt täysin uuden käyttötarkoituksen. Eipä enää banaanikuitutuolien karheuskaan pääse tekemään jäynää sukkahousuille!



perjantai 13. huhtikuuta 2012

A girl can dream!

Ihmiset yleensä kertovat, mitä heillä on hankintalistalla. Minun hankintalista on paisunut niin järjettömiin mittoihin, että sitä voi kutsua vain ja ainoastaan haaveilulistaksi. Fakta on kuitenkin se, etten tule hankkimaan todellisuudessa puoliakaan siitä, mistä haaveilen. Nämä hankintahaaveet saavat materialistisen minäni kuitenkin hykertelemään innosta, joten eiköhän aloiteta haaveilu!


Koska kesä tekee tuloaan, aloitetaan siitä kriittisimmästä ja himotuimmasta, eli puutarhakatoksesta. Voi jukranpujut, miten kovasti tahtoisinkaan jonkin kivan pikku katoksen, joka laajentaisi talon tiloja myös ulos, ainakin tietyllä tapaa. Voin nähdä sieluni silmin pimenevät kesäillat, lyhdyt ja lauman ihania ystäviä viettämässä kesäiltaa pihallamme. Voi että!


Jotta puutarhakatoksesta tulisi täydellinen, tarvitsee se täydellisen kalusteryhmän. Tästä syystä haaveilen polyrottinkisesta kalusteryhmästä. Valitettavasti nämä kalusteet ovat sen verta arvokkaita, ettei niitä taideta meidän pihallamme nähdä vielä tänä kesänä. Toisaalta myös kuormalavojen ja kaapelikelan hyödyntäminen houkuttelisi ihan jo edullisuutensa vuoksi. Se voisikin olla oiva väliaikainen ratkaisu.


Tahtoisin kuollakseni myös Kartellin Louis Ghost -tuoleja. Tai oikeastaan yksikin riittäisi, mutta useampi = parempi. Ghost yhdistettynä lampaantaljaan tuo kivan pehmeän ja leikkisän vaikutelman, vaikka tuoli itsessään on melko hengetön ja moderni. Ja minulle todellakin kelpaisi muutama kaapelikela. Haluaisin keittiöön kuvankaltaisen kokoonpanon hirmuisesti, mutta tuuliviirimieleni on nyt vain tyydyttävä nykyiseen komboon. En silti voi olla myöntämättä, että salassa poikaystävältäni ja lompakoltani haaveilen jo tästä rouheasta muutoksesta. Mieleni näyttää pursuavan tällä hetkellä useita kaapelikelaideoita.


Nyt kun uusi baaritiski (=tietokonepöytä) on rakenteilla, olisi hauska vaihtaa yksiöstäni seuranneet Ikean Henriksdalin baarituolit yksinkertaisimpiin ja eleettömämpiin baarijakkaroihin. Nämä Flower-baarituolit olisivatkin vakavassa harkinnassa, ellei joku pöllö olisi keksinyt myydä niitä kahden kappaleen paketeissa. Minä en tarvitse kahta, enkä neljää. Tarvitsen kolme, kettu vie!


Olen haaveillut jo pitkän tovin Kartellin Bourgie-valaisimesta makuuhuoneeseemme, mutta tämä taitaa jäädä vain haaveeksi, aivan kuten vuositolkulla kuolaamani TuplaKuplakin. Jossain vaiheessa huomaa haaveilleensa jostain asiasta niin pitkään, että koko haaveeseen on kyllästynyt. Näitä valaisimia on mukava ihastella myymälöissä ja muiden kodeissa, mutta on hyvin epätodennäköistä, että yksikään Bourgie löytäisi tiensä kotiimme (sama pätee myös Harri Koskisen Blockiin). Lisäksi Bourgien ruhtinaallinen koko korostaisi kotimme pienuutta entisestään. Jos joku viisas keksisi tästä miniversion, olisin ensimmäisten joukossa vinguttamassa Visaa.


Koska näemmä Kartell on vienyt suuren osan sydämestäni, jatketaan samalla linjalla. Nyt haave osuu tosin Stone-jakkaraan, jolle minulla ei olisi edes selvää käyttötarkoitusta. Tiedän vain haluavani sen. Toisaalta jakkara on niin monikäyttöinen, että se voisi seikkailla pitkin taloa milloin missäkin, kunnes kopsauttaisin sen johonkin ja rikkoisin sen. Hah. Näitä mietin myös hetkellisesti makuuhuoneeseen yöpöydiksi, ja taidan osittain miettiä vieläkin.

Haaveilen ja unelmoin myös miljoonasta muusta pienemmästä ja suuremmasta jutusta, mutta luultavasti Picasan kuvatila loppuisi ennen kuin saisin haavelistani päätökseen. Nyt voisin vain jälleen kerran todeta, että a girl can dream! ♥

Kaikki postauksen kuvat lainattu netistä.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...