lauantai 20. lokakuuta 2012

Keittiön tuolla puolen

Tämän päivän urheilusuorituksen on tarjoillut äänekäs ja hyvin syönyt kärpänen, jonka perässä on juostu ympäri taloa avotakka jos toinenkin kädessä. Siinä lehdillä vuoroin ikkunaa ja seinää läiskiessäni mieleeni juolahti jostain käsittämättömästä syystä useissa blogeissa aikoinaan näkemäni kuvahaaste, jonka yksi osa oli kuvaaminen uudesta kuvakulmasta. Keittiössä kärpästä jahtaava ihmisreppana yhdistettynä ajatukseen uudesta kuvakulmasta kiinnitti huomion yhteen epäkohtaan; olen tainnut kuvata keittiötä jokaisesta nurkasta, paitsi yhdestä. Esillä on kyllä ollut hurjan laastikokeilun uhriksi päätynyt hellaseinä vesivaraajakomeroineen. Kameraa on osoitettu myös kohti tietokonenurkkausta ja peräti tyhjänpäiväinen kissanruokanurkkauskin on päässyt esille, mutta varsinainen keittiö ei ole remontin jälkeen esiintynyt kuvissa kertaakaan, pieniä maistiaisia lukuun ottamatta. Outoa! Asiahan oli ehdottomasti korjattava, mutta vasta kärpäsjahdin päätyttyä.

 


Vanhojen kuvien selailun jälkeen täytynee todeta, että paljon on muuttunut, mutta varmasti paljon tulee vielä ajan saatossa muuttumaan. En ihmettelisi, vaikka vuosien päästä kaapistojen ovet olisivat muuttuneet luonnonvalkoisista puhtaanvalkoisiksi ja palapähkinäiset työtasot olisivat saaneet lähtöpassit graniitin tieltä. No ehkä ei kuitenkaan, mutta aina saa haaveilla!

14 kommenttia:

  1. Kärpästen jahtaaminen on niin turhauttavaa! mä olen jättänyt sen homman noille karvakavereille, ne jaksaa odottaa kärsivällisesti sen nappaamista :D

    Tuo jääkaappi teksti on vaan niin upee <3 muutenkin tykkään kyllä kovasti teidän keittiöstä!

    Ihanaa lauantai iltaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän kissat, erityisesti tuo mun oma karvapallo-Puutikki, on niin kömpelöitä, ettei ne mitään kärpäsiä saa kiinni. Tai jos saa, niin sitten näyttää talokin siltä, että on vähän katit jahdanneet kärpäsiä. Argh! :D

      Mä pidän kyllä ihan sikana tuosta tekstistä. Tekee jääkaapista jotenkin ei-niin-jääkaappimaisen ja ryhdittää kokonaisuutta. Ehkä yksi parhaista tarratoteutuksistani kautta villin historian.

      Rentouttavaa viikonloppua, olet sen ansainnut! <3

      Poista
  2. Upea keittiö sinulla!! Magee tuo nurkkapöytä.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iih, kiitos kovasti! Nurkka oli tosiaan pelkkää hukkatilaa ja vailla funktiota, joten tuollainen baaripöytäviritelmä oli aika luontainen vaihtoehto. Ja oikeen pätevä tietsikkapiste, kun ei kuitenkaan pistä silmiin NIIN hirveästi. Läppäri olisi sisustuksellisesti aika näpprä, mutta tämä neiti tykkää enemmän pöytätietsikoista :)

      Poista
  3. Niin nuorekasta! Ja eleganttia!
    Miten toteutit käytännössä tuon laastiseinän? Olen haaveilemassa meille myös tuollaista seinää yhteen pikku kohtaan keittiössä.
    Kestääkö pyyhkimisen? Roiskeet?
    Ihan rautalanka-ohjeet käyvät, rautakaupassa jo kyselin, mutta siellä eivät ymmärtäneet ollenkaan mitä tarkoitin..... juuri tuollaita lopputulosta!! Olisikohan auttanut jos olisin räväyttänyt tämän blogin kuvat esille ;-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aivan susi neuvomisessa ja selittämisessä, mutta yritän parhaani.

      Ensinnäkin koska kyseessä oli kokeilu, vuorattiin seinä 6mm vanerilla. Tulevaisuudessa seinämuutokset pystyy toteuttamaan merkittävästi vaivattomammin, mitä jos laastin olisi laittanut suoraan seinään. Lisäkustannukset ovat naurettavan pienet, mikäli vielä valitsee vanereista edullisimman, kuusivanerin. Kannattaa kuitenkin ehdottomasti käsitellä raaka vaneri vesieristeellä jo siitäkin syystä, että vetinen laasti turvottaa vanerin ja saa laastipinnan halkeilemaan kauttaaltaan. Mikäli tila ei varsinaista vesieristettä kaipaa, ajaa maalipinta saman asian.

      Pintoihin käytettiin Kiillon vaaleaa saneerauslaastia, jota tummennettiin aavistus kvartsiperustaisella lattialaattalaastilla. Sekä lieskariseinän että välitilan laastittamiseen riitti kevyesti yksi 15kg säkki.

      Työn kiistattomasti kettumaisin osuus oli laastin sekoittaminen veteen, mutta ehdoton hauskuus piili itse laastin lätkimisessä seinään. Mitä epätarkemmin laastin levitti, sitä parempi tulos. Lisätekstuurin saamiseksi annettiin pinnan kuivua pienen hetken, ja skrabattiin metallilastalla vielä sieltä täältä, jolloin pintakuivahtanut laasti ns. pörröttyi ja teki laastin pintaan tekstuurin lisäksi sävyeroja.

      Tämän jälkeen jätettiin laastiseinä kuivumaan ja jännitettiin, miltä lopputulos tulee näyttämään. Veteen sekoittaessa kun laasti tummuu järkyttävän paljon, ja kvartsilaastilla tummennettaessa lopullinen väri oli aivan sattumankauppaa.

      Moisen huokoisen ja karhean laastiseinän kanssa saa todellakin olla varovainen. Vesiroiskeet kuivuvat kyllä nopeasti jälkeä jättämättä, mutta siihen sen helppohoitoisuus jääkin. Kyseisessä saneerauslaastissa rasvaroiskeet on ja pysyy. Kerran poikaystävä on mokannut tiskiainepumppupullon kanssa, ja tuloksena oli vihreät roiskeet seinällä. Ainoa ratkaisu oli maltillisesti kostuttaa laastia roiskekohdista, ja pinnan hieman pehmetessä rapsutella likakohdat veitsellä pois. Jos tämä ei olisi onnistunut, olisimme vetäneet uuden laastikerroksen likaantuneen kohdan päälle. Kokkaillessa nostamme ylimääräiseksi jääneen Ikean rosterilevyn seinän suojaksi. Tähän on jo tosin niin rutinoitunut, että homma toimii aivan itsestään. Tuota tiskiaineonnettomuutta lukuun ottamatta seinät ovat pysyneet hyvänä, ja näyttävät samalta, mitä puolisen vuotta sitten. Ehkä moisille kulutuspinnoille omiaan olisi kuitenkin märkätilojen saumauslaasti? Näin ainakin luulisin.

      Tarjosikohan tämä jättikommentti mitään apuja? :D

      Poista
    2. Selvensi asiaa paljon. Kiitos.
      Pitää miettiä uskallanko ko seinää laittaa, meillä se tulisi kohtaan, missä leivotaan ja kokkaillan aika paljon ja kun tekijöitä on paljon, niin rapa roiskuu :-)
      Tuo lopputulos, ainakin teillä, näyttää vietävän hienolta!

      Poista
  4. Upealta näyttää keittiönne ja tuo matto, ihanan pehmoisen näköinen, että mä tykkään :) Muistatko mistä se on hankittu ja mikä malli ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! :) Matto on kyllä aivan ihana, ja sopii sävyltään loistavasti kaapistojen lämpimänvalkoiseen sävyyn. Kyseessä on iäisyyden vanha paimentolaismatto, halpislöytö paikallisesta putiikista. Vähän kuitenkin veikkaan, että Ikean Flokati saattaisi näyttää melko samanlaiselta. Sävy Ikean matossa on aavistuksen vaaleampi ja nukka hieman lyhyempää, näin ainakin meidän eteiseen sijoitetuissa Flokatin pikkumatoissa.

      Poista
  5. Onpa tavattoman kaunis keittiö! Ihanat nuo isot tekstitarrat jääkaapissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarroilla kuorrutettu jääkaappi on kyllä ehdoton lempparini koko keittiössä! :)

      Poista
  6. Mistä noin ihana karvamatto on löytynyt? nim. mattoa metsästämässä
    ---
    http://saumaton.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyseinen paimentolaismatto on löytö paikallisesta myymälästä. Kettumainen roskaimuri, mutta ihanan lämmin ja pehmoinen jalkojen alla. Mikäli tahdot saman tyylisen maton, suosittelen harkitsemaan Ikean Flokatia. Onnea metsästykseen! :)

      Poista
    2. Kiitos! Itse asiassa olen käynyt kyseistä mattoa Ikeassa katsomassa ;)
      ---
      http://saumaton.blogspot.fi/

      Poista

Mielipiteiden kirjo ja jatkuva erimielisyys luovat vain erinomaisen mahdollisuuden oppia ja kehittyä. Anna siis mielipiteidesi näkyä. Muista kuitenkin, että blogin takana on tuiki tavallinen ihminen tunteineen, aivan kuten Sinäkin.

- Janika

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...