keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Well I'm on my way home sweet home..

Ulkona tuulee, melkeinpä myrskyää. Samanlainen myrsky käy pääni sisälläkin, kun äkäinen flunssa taltutti allekirjoittaneen vuodelepoon. Jälleen kerran sain tautini poikaystävältä, kuinkas muutenkaan. Arvailujen varaan kuitenkin jää, mistä tauti alun perin löysi tiensä taloon. Ehkäpä kovasti tautiselta vaikuttaneelta asiakkaalta, jolla on tapana viettää kaikki mahdollinen vapaa-aika poikaystäväni työpaikalla (oikeasti, mitä ihmettä?). Ehkäpä nuhaiselta perheeltäni, kun yhteisvoimin menimme tervehtimään leikkauksesta toipuvaa isääni sairaalaan. Tai ehkäpä siltä mieheltä, jolta ostin vastikään elämäni ensimmäisen ihka oman auton. No, riippumatta siitä, kuka taudin tartuttajana toimi, harmistuttaa sairastuminen aivan vimmatusti. Korkean työmoraalin omaavana ihmisenä poden hirvittävää syyllisyyttä, etten saanut kammettua itseäni aamulla sängystä ylös, ja että olen joutunut moisen bakteerimyrskyn kohteeksi. Toisaalta onhan tästä tilasta pakko repiä jotain hupiakin; huomisen kuravellitouhu (lue: siivous) jää jonkun aivan muun harteille, kuin minun. Ja vaikka nyt saankin iloisesti luistaa yhdestä siivouspäivästä, tehtävänäni on parantua mahdollisimman pian, jotta saan jälleen arjen rullaamaan.

2 kommenttia:

  1. Sairastaminen on ihan hanurista. Pikaista paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se todellakin on! Täällä yritetään kovasti tervehtyä, jotta pystyisi tehdä paluun töihin heti viikonlopun jälkeen! :)

      Poista

Mielipiteiden kirjo ja jatkuva erimielisyys luovat vain erinomaisen mahdollisuuden oppia ja kehittyä. Anna siis mielipiteidesi näkyä. Muista kuitenkin, että blogin takana on tuiki tavallinen ihminen tunteineen, aivan kuten Sinäkin.

- Janika

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...