keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Uusi perheenjäsen

Kahden karvatassukan ja ihmishissukan muodostama nelihenkinen perheemme sai pitkään kaavailtua ja hartaasti odotettua lisäystä viikonlopun aikana. Pitkään mietin ja pohdin, kyselin ja selvittelin, emmin ja epäröin. Yksi ehdotti vain uusia lisävarusteita, toinen kertaheitolla uutta kokoonpanoa. Ehdottelivat milloin mitäkin. Käteenkin pitäisi kuulemma istua, liikkeessä pitäisi käydä kokeilemassa. Ja kutun villit. Milloinpa minä olisin toisia kuunnellut, saati uskonut. Oman pääni mukaan tein, siten kuten hyvältä tuntui. Ja satavarmasti uskoin erinomaisen valinnan tehneen, uskon edelleen. Mutta olihan yllätys kuitenkin suuri, kun posti-Paten tuoman paketin kätköistä hypähtikin esiin kunnon järjestelmäkamera. Jatkossa (kun nyt vain hoksaisi sen muistikortin hankkia) käsilläni tulee lepäämään kolmatta kertaa enemmän painoa, mitä tähän mennessä. Liekö siis ihme, että Canonin rinnalla Olympus alkaa muistuttaa enemmänkin kompaktikameraa, mitä järjestelmäkameraa.


Enkä sitten keksinyt parempaakaan päivää kuvata kamerakoplaa, kuin sateisen ja synkän iltapäivän. Sisäänrakennettu salama kun on suurimmaksi osaksi syvältä sieltä, joten ihasteltavana on vain Canonin digikameran näkemys herkkyyssäädöillä pahoinpidellystä kohinakuvasta, pardon moi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mielipiteiden kirjo ja jatkuva erimielisyys luovat vain erinomaisen mahdollisuuden oppia ja kehittyä. Anna siis mielipiteidesi näkyä. Muista kuitenkin, että blogin takana on tuiki tavallinen ihminen tunteineen, aivan kuten Sinäkin.

- Janika

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...