perjantai 20. heinäkuuta 2012

Juoruja

Kun luurista tippuu osat taskunpohjalle ja kaiutinkin hajoaa, on syytä kaivaa kaappien kätköistä se uskollisen varakännykän virkaa jo ennestään toimittanut vaaleanpunainen ylisoma Sony Ericsson. Fyysiseen näppäimistön puute sai tosin verenpaineeni nousemaan kerran jos toisenkin viestejä kirjoitellessa, ja minä kun näpyttelen niitä PALJON. Uuden puhelimen vaatimuslista oli hyvin suppea. Merkin oli oltava Sony Ericsson, aivan kuten kolme edeltäjäänsäkin. Fyysinen näppäimistökin olisi aivan ehdoton. Ja moisesta kulutuselekroniikasta en olisi sitten valmis maksamaan päiväpalkkaani tai paria enempää. Muutama hullu toive, mutta yllättävän suuritöinen metsästää. Nyt olen kuitenkin metsästämiseni metsästänyt. Seuraava projekti olisi metsästää ne aivot. Jo viikon älypuhelimen syvimmän olemuksen kanssa tuskaillessani olen tullut siihen lopputulokseen, että jos tietyn suuruinen älykkyysosamäärä olisi edellytys kännykän ostamiselle, minulle ei olisi myyty koskaan yhtään mitään. Pah, miten vaikea puhelin!

Mutta asiasta kukkaruukkuun. Noin niin kuin kirjaimellisesti. Liekö vanhuus alkanut ihan tosissaan painaa niskan päälle, kun olen kiinnostunut kukista ja kasveista. En minä vain ennen ollut, ja kaltaiselleni kaktusmurhaajalle kasviton elämä on ollut ihan viisas ratkaisu. Ajattelin kuitenkin testata onneani ja pistää viherpeukalointitaitoni koetukselle. Kuitissa luki "liisanjuoru", ja netissä täsmennys "helppoja kasvatettavia", mutta täällä kirjoittaa edelleenkin se ihminen, joka tappoi sen rakkaan kaktuksensakin.  Joten jos nuo vihreät juorupalleroiset ovat hengissä vielä ensi viikollakin, taputan itseäni kyllä olalle. Jännää, miten muutama minipuska voi herättää tilan eloon, ja tehdä siitä niin paljon kotoisamman!



PS. Olen huomannut uusia lukijoita ilmaantuneen ihanan tasaiseen tahtiin, ja se lämmittää kovasti mieltä. Vaikka blogini tarkoitus ei missään määrin ole suuren lukijakannan kartuttaminen, tekevät lisääntyvät silmäparit olon niin nöyräksi ja kiitolliseksi. Olen hirvittävän iloinen, että olen saanut teidät osaksi blogiani!

2 kommenttia:

  1. Jos nuo viherkasvi eivät menesty, niin vika on vaan siinä, että ovat liian kuumassa, hellan vieressä. Vika EI siis ole sinussa ;-D
    Täällä maalla vesi on noussut ihan hurjasti, rannassa olevat puut eivät ole moksiskaan siitä, että niiden juurien päällä on puoli metriä vettä. Selitä nyt siinä sitten niille, että teidän kuuluisi kuolla pois, teidät on ylikasteltu. Ei siinä ne vaan nököttää ja voivat hyvin. Tarkoitus olisi siis päästä niistä eroon, jos se tästä sepostuksesta ei jo käynyt ilmi ;-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! Ne kuolivat jo. En tosin pitänyt kasveja tuossa hellan tai uunin ollessa käytössä, mutta näemmä katkoin kasveilta juuret, kun sulloin niitä väkisin ylipieniin ruukkuihin, ja nyt palleroiset vetelevät viimeisiään. Harmi! :I

      Poista

Mielipiteiden kirjo ja jatkuva erimielisyys luovat vain erinomaisen mahdollisuuden oppia ja kehittyä. Anna siis mielipiteidesi näkyä. Muista kuitenkin, että blogin takana on tuiki tavallinen ihminen tunteineen, aivan kuten Sinäkin.

- Janika

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...