torstai 31. toukokuuta 2012

Jäähyväiset kodille

Tänään jouduin luopumaan itselleni jostain järjettömän tärkeästä − ensimmäisestä kodistani. Oloni on kovin raskas, eikä kohonneet tulehdusarvot ja penisiliinikuuria vaativa tauti vaikuta olooni lainkaan kohentavasti. Minua vain surettaa. Isännöitsijätoimiston virkailija joutui jotakuinkin repiä avaimet väkisin käsistäni, jonka jälkeen lompsin takaisin autolleni kyynel silmäkulmassa. Kyllä, se tuntui juuri niin pahalta. Tuntui pahalta antaa pois jotain sellaista, johon liittyy hirvittävä määrä muistoja, niin hyvässä kuin pahassakin.

Tällä hetkellä tuntuu, kuin pieni pala minusta olisi poissa. Kuin sydän ei olisi kotona kokonaan. En tiennyt, että yhden avainnipun luovuttaminen voisi aiheuttaa tämmösen tunnekaaoksen. Mutta kai se voi. Joku saa itselleni minun kodin. Minun kauniin kodin seinämaalauksineen ja loistavine naapureineen ja sijainteineen. Nyt vain toivon, että joku voisi leimaantua tuohon kotiin yhtä palavasti, kuin minä. Minä rakastan tuota taloa edelleen. Kettu vie!












10 kommenttia:

  1. Voi <3 Yks elämänvaihe takana ja uus eessä <3 Voimia ja jaksamista <3 Varmasti on tyhjä olo <3 Voimahaleja täältä <3 Nyt rakennat uuen kodin sinne yhteiseen kottiin, luot uusia muistoja ja toivotaan että voit ottaa tämän nykysen kodin yhtä rakkaaksi...vaikkei varmaan täsä vaiheessa paljoa lohuta nämä sanat :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tämä niin ihanaa aikaa, mutta samalla niin haikeaa ja vaikeaa. Sekä hymy että kyyneleet ovat olleet herkässä. Pitää vain antaa itselleen aikaa tottua, ettei ole olemassa enää MINUN kotia. On vain MEIDÄN koti. Se tuntuu jotenkin niin vieraalta vieläkin..

      Poista
  2. Jaan niin tuntosi. Vaikka ensimmäisen kodin myynnistä on jo vuosia aikaa, se kuitenkin on ja oli aina SE ensimmäinen oma koti. Kaikki tekemiset ja tuunaukset teki juuri itselleen, aikaa ja vaivaa säästämättä. Uskon, että sinulla on tunteet pinnassa.
    Teidän uudesta yhteisestä kodista tulee varmasti aivan yhtä rakas, anna ajan vaan kulua hetkisen.
    Toivottavasti tauti tokenee ja saat ihania kevätvoimia ponnistaa taas uuteen ja ihanaan elämänvaiheeseen ;-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet niin oikeassa. Välillä tosin pelkään, etten unohda yksiötäni koskaan, ja vertaan kaikkia koteja siihen, eikä yksikään tule olemaan ylitse sen. Toisaalta ehkä tunteeni liittyvät enemmän niihin muistoihin, kuin itse asuntoon. Nyt pitää vain luoda uusia ihania muistoja tänne, jotta tästä kodista voi tulla kaikista rakkain :)

      Poista
  3. Uuden alku ja vanhan taakse jättö voi joskus olla hankalaa.. tai ainakin siitä on itselle jäänyt hetkeksi haikee mieli. Kyllä sitä aika nopeeta uuteen tottuu ja tykästyy. Ei epäilystäkään siitä, kun oot kuvia uudesta täällä vilautellut <3

    Voimahali sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä vielä tämän haikeuden hartioiltani karistan. Ehkä se vain ottaa vielä hetken. Kiitos kovasti haleista, ihana olet! :) <3

      Poista
  4. Hei!

    Olen uusi lukijasi...Sinisen oven takaa blogista tänne löysin...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurjan kivaa, että löysit tänne! Aina niin piristävää saada vuorovaikuttajia joukkoon lisää. Siispä toivottelen sinut tervetulleeksi lämpöisin rutistuksin! :)

      Poista

Mielipiteiden kirjo ja jatkuva erimielisyys luovat vain erinomaisen mahdollisuuden oppia ja kehittyä. Anna siis mielipiteidesi näkyä. Muista kuitenkin, että blogin takana on tuiki tavallinen ihminen tunteineen, aivan kuten Sinäkin.

- Janika

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...