tiistai 10. huhtikuuta 2012

Astiaperheen kuopus

Kirjoittelin ensin tekstintyngän, joka käsitteli blogini syvintä olemusta. Päädyin kuitenkin painamaan deleteä, sillä MÄLSÄÄ, kuka oikeasti tahtoo lukea hartaita mietteitä siitä, mikä tämä blogi on, ja miksi se on. Se vain on ja piste. Haha. Siispä vähemmän syvällisyyttä, enemmän aivoja narikkaan.

Miten olisi vaikkapa sää? Kun ikkunasta nimittäin katsoo pihalle, on hyvin vaikea uskoa, että juhannus on ainoastaan puolentoista kuukauden päässä. Ulkona näkyy vain märkää asfalttia, lumikinoksen jäämiä ja sadetta, joka ei osaa päättää, ollako räntää vaiko lunta. Kevät on ihanaa aikaa. Se kevät, joka on kuiva ja aurinkoinen, ja jolle pakkaslukemat ovat enää painajaismainen muisto vain. En ole oikein tämän märän, tuulisen ja pilvisen sohjokevään perään. Olenhan nyt varmasti muistanut valittaa riittävästi tästä säästä? Enköhän.


Mainitsin aiemmin laajentavani tämän remonttiriittailun myös astioiden täysremontille. Ei enää astioiden värisirkusta, mutta ei myöskään uskollisuutta yhdelle ainoalle astiasarjalle, tai edes brändille. Ajatuksena oli poimia omat suosikit vähän sieltä sun täältä, mutta tällä kertaa aavistuksen harkitummin ja enemmän kokonaisuutta silmälläpitäen. Tuloksena siitä astiaperhe sai aivan vastikään uuden jäsenen, Iittalan Essence juomalasin. Kyseessä on niin uunituore hankinta, että Iittalan tarratkin ovat vielä paikoillaan. Pitihän sitä kuitenkin heti mallailla laseja vitriinikaappiin, ja räpsiä muutama kuva. Ja voi että, kun minä tykkään niin kovasti! ♥



Remonttirintamalla asiat etenevät sitä tahtia, että nyt on vuorossa baaritason rakentaminen. Eihän se mitään todellista baaritiskin virkaa toimita, ei täällä siinä määrin viina virtaa, että moista kapistusta edes tarvittaisiin. Baaritaso tuoleineen on vain harvinaisen näppäräksi todettu tietsikkapiste, jota erityisesti pöytämallin tietokone tarvitsee. Kannettava olisi vähintäänkin näppärä, mutta jostain syystä koen tämän sisustuksen pahimman painajaisen miellyttävämpänä ja luotettavampana vaihtoehtona. Heh.

6 kommenttia:

  1. Siis ethän, ETHÄN irrota juomalaseista tarroja..??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! Juupas! o:) Tai se vähän riippuu. Toisinaan (kuten varmaan myös nytkin) annan tarrojen tippua irti omia aikojaan. Olen vähän sitä maata, ettei se tarra tuotetta tee. Saanko nyt satikutia? Jaiks! :D

      Poista
  2. Hyvältä näyttää! :) Noi oli kyllä just oikea valinta! Ja ei niitä tarroja kuulu repiä irti, ne irtoaa omia aikojaan! ;D Tosin mä teen yleensä niin, että kun yks irtoaa, irrotan loputkin. Typerää jos joka toisessa astiassa on tarra ja joka toisessa ei. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. I agree! ♥ Jos yhdestä irtoaa tarra itsestään, saa muista lähteä ihan tarkoituksella. Siitä syystä kaikki muut lasit on jo tarrattomia. Näyttää ehkä aavistuksen hoopolta, kun vitriinikaapista pällistelee Essencet ainoina tarrallisina. Nyyh. Voikohan Iittalan tarroista oikeasti kehittää jonkinlaisen ongelman? :D

      Poista
  3. Hjuumoria vain, lasi superkaunis ilman tarraakin, mutta pitähän se vieraiden nähdä kuinka paljon sitä paalua ja pätäkkää löytyy xD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis tietty! Kukapa ei tahtoisi kerskailla vieraille sillä, miten löytyy pätäkkää. Että maistuukos Rainbow halpakahvi hyvältä, kun sitä on seisotettu 30 euron kahvipurkissa ja tarjoiltu 30 euron mukeista! Siinä muuttuu Rainbowtkin Juhla Mokaksi! Ai kamala.. :DDD

      Poista

Mielipiteiden kirjo ja jatkuva erimielisyys luovat vain erinomaisen mahdollisuuden oppia ja kehittyä. Anna siis mielipiteidesi näkyä. Muista kuitenkin, että blogin takana on tuiki tavallinen ihminen tunteineen, aivan kuten Sinäkin.

- Janika

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...