tiistai 6. maaliskuuta 2012

Tee-se-itse kynttiläkruunu

Olen niitä ihmisiä, jotka uskovat parantuvansa ilman lääkekuureja, "kyllä tämä tästä, kun jaksaa vain muutaman päivän niiskutella". No kutun villit. Lähes puolitoista kuukautta jatkunut tauti alkaa viimein vaatia veronsa yöunissa ja yleisessä jaksamisessa. Sen sijaan, että olo kohentuisi, tuntuu se menevän vain päivä päivältä kehnommaksi. Jopa niin kehnoksi, että myönnyin sulla-on-varmasti-keuhkokuume paisuttelulla ahdistelevien vanhempien pyynnöstä lääkärin pakeille. Odottaessa viidettä tuntia päivystyksessä pinna lievästi ilmaistuna kiristyi, eikä lääkärin virustuomio lievittänyt ketutusta alkuunsakaan. Joten oukkidoukki, yskitään edelleen keuhkot pihalle ja hoidetaan hengitys jo tutuksi muodostuneen kaavan mukaan, eli suun kautta "niin pitkään, kunnes virus hellittää". Hrr.

Koska päässä on tämmöinen sirkus, sai keittiökaapistojen ja -tasojen kanssa kamppaileva poikaystävä täysin vapaat kädet hoitaa asiat hänelle sopivimmalla tavalla. Jos lopputulos kelpaa hänelle, saa se luvan kelvata myös minulle. Kauhulla odotan niitä terveitä päivä, kun huomaan tapahtuneen katastrofin. Hah. Luotan selvästi poikaystävääni. ♥

Koska puolikuntoisena inspiraatio ei riitä mihinkään, jaan teille arkistoista yhden kuvan projektistani, jota en rehellisyyden nimissä ole vieläkään saattanut loppuun. Sain aikoinaan vinkin vähentää pinta-asennettujen johtojen määrää katossa korvaamalla lisävalaisimen kynttiläkruunulla. Koska vihaan perinteisille kynttilöille tarkoitettuja kynttiläkruunuja (tiedättehän, kynttilöitä ei saa asettumaan suoraan, ne klonksuvat, keikkuvat ja valuttavat steariinit minne sattuu..), päätin tehdä kynttiläkruunusta oman versioni kärrynpyörän ja tuikkukippojen avulla. Liekö tämä nyt tee-se-itseä, vaiko tuunaamista, mene ja tiedä.

4 kommenttia:

  1. Koitahan nyt parannella se flunssas kuntoon! pakko lepoa vaan.

    Tuollasta mäkin oon haaveillut omaan kotiin <3 kattelin taas mummon varaston läpi ja sielähän lepäs seinällä tuollanen kärrynpyörä, tosin vihreenä mutta sehän on maalilla korjattu tuossa tuokiossa :) en oo kyllä sitä vielä kotiin asti roudannu, kun mietinässä on sen paikka...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, tuntuu ettei edes levot auta tähän tautiin. Kyllä harmittaa, kun on veto aivan tyystin pois. Mitään ei jaksa, ja vaikka jaksais, ei mistään tule mitään. Mutta eiköhän tämä tästä, toivon niin.

      Vinguin poikaystävän rukista ratasta tuunailtavaksi, mutta kun ei jääräpäinen pässi suostunut siitä luopumaan, kehittelin vähän erilaisen viritelmän. Odotan innolla, että saan sen kattoon roikkumaan, mutta itseni tuntien se taitaa viedä hetken jos toisenkin, hah.

      Maali on mulle kuin toisille ilmastointiteippi, ratkaisu jokaiseen kiperään pulmaan! :D

      Poista
  2. Käyppä vilasees blogissani. Pieni haaste sulle :)

    VastaaPoista

Mielipiteiden kirjo ja jatkuva erimielisyys luovat vain erinomaisen mahdollisuuden oppia ja kehittyä. Anna siis mielipiteidesi näkyä. Muista kuitenkin, että blogin takana on tuiki tavallinen ihminen tunteineen, aivan kuten Sinäkin.

- Janika

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...