perjantai 3. helmikuuta 2012

Vaihtelu virkistää

Hyiset hyvänpäiväntoivotukset teille kaikille täältä iglusta, harkitsen vakavasti avioitumista lämpöpatterin kanssa! Toivoin lunta ja pakkasia jouluksi, mutta joulu meni jo yli kuukausi sitten. Heti lahjojen avaamisen jälkeen aloin odottaa kesää. Siispä voitte varmasti uskoa, ettei tämä pakkaskeli lämmitä mieltäni sitten alkuunsakaan. Ja tässä vaiheessa ei varmaankaan tarvitse muistuttaa ihastuttavasta eteisestämme, joka on yhtä lämmin, mitä ulkoilma. Tuulen mukana tuoman kylmän viiman voi laskea mukaan, koska joka nurkasta vetää niin, ettei matotkaan pysy paikoillaan. ♥

Ensi kuussa remonttimme viettää vuosipäivää. Poikaystäväni ehdotti, josko hakisimme suosikkileipomostani täytekakun. Moiseen ehdotukseen täytyi todeta ynseästi, ettei pitkittyneessä ja järjettömiin mittasuhteisiin paisuneessa remontissa ole pätkääkään aihetta juhlaan. Ajatus lakkakermakakusta kuitenkin houkuttelee vietävästi. Tämän keskustelun myötä aloin tarkemmin pohtia, miten remontti on elämääni vaikuttanut. Tiivistettynä tietynlainen rentous ja vapaus on vaihtunut vaihteleviin stressitasoihin ja tehtävälistoihin. Enää rahallekaan ei ole vaikea keksiä käyttöä, eikä kuun lopulla tilillä odottele kiva määrä pätäkkää laitettavaksi säästöön (johon tuhlaajasieluni on kyllä kykenemätön ilman remonttiakin, hehe). Toisaalta raastavat vitsi-mitä-ihmettä-sitä-tekisi tylsyyspuuskat ovat jääneet unholaan, sillä tekeminen ei todellakaan lopu kesken. Lisäksi remontointiin on kasvanut ironisesti syvä viha-rakkaussuhde, minkä ansiosta sisälleni jää jonkinlainen aukko remontin valmistuttua, jos se nyt koskaan valmistuu. Lisäksi olen voinut päästää sisäisen intohimosisustajani valloilleen ihan luvan kanssa. Onhan tässä ollut siis puolensa, hyvässä ja pahassa.

Vuosi sitten elämäni suurin ilo koostui vaatekaupoissa kiertelystä ja jättimäisistä vaateostoksista. Vatsan pohjalla möyrivät perhoset, kun sain pällistellä vaatekaappia, joka oli täynnä toinen toistaan mieluisampia vaatekappaleita. Vatsan pohjaa kouristi vinhasti myös kuun loppupuolella, kun MasterCardin lasku napsahti postilaatikkoon..



Ja nyt vuoden myöhemmin saman tunteen toi esimerkiksi tiistainen pyörähdys Haaparannan Ikeassa. Ihastuksesta karkaavia huokauksia pääsi viimeistään siinä vaiheessa, kun kaapiston saranat saivat seurakseen vaimentimet. Kuinka hauskaa olikin sulkea kaappien ovia sata kertaa, ja seurata sitä pehmeää ja äänetöntä sulkeutumista. Kuinka upeaa! Eipä sittenkään, vaan kuinka säälittävää! Hah hah.

2 kommenttia:

  1. Voi kuule, musta tuntuu, et jos ihmiset oikeasti tietäisivät, kuinka paljon remontti vie aikaa ja kuinka iso työ suurin osa remonteista jäisi tekemättä.

    Toivottavasti hankitte kakun ja nautitte aikaansaannoksistanne. Sillä se on todella sen arvoista. Itse aikoinaan remontin keskellä unohdin nähdä kaiken sen hyvän mikä oli saavutettu ja näin vain puutteet jotka oli tekemättä. Se oli todella raskasta, sitten eräs aivan uusi ihminen tuli kylään ja ihasteli kotiamme ja se avasi silmäni niille tunteille, jotka minulla oli kun talooni muutin.

    Tsemppiä, kyllä se siitä, olisi muuten hieno tehdä juttu sivuillemme teidän remontista. Onnistuisiko?

    Pia
    www.keittiotieto.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisinpa osannut ennakoida työmäärän ja sen remonttikierteen, mihin olemme nyt joutuneet. Minä olin meistä se optimisti, joka uskoi remontin helppouteen ja vaivattomuuteen. Mies taas maalaili sarvellisia otuksia seinille, enkä kaikessa optimistisuudessani osannut ottaa vakavasti hänen puheitaan. Voi kun olisin.

      Kiitän, että muistutit minua tuosta näkökulmasta, joka minulta oli ennättänyt livetä jo lähes kokonaan karkuun. Ehkä nyt viimein olisi aika ottaa etäisyyttä tähän kaikkeen, ja nähdä remonttityömaan, kaaoksen ja keskeneräisyyden sijasta ne onnistuneet muutokset ja valmiit palaset!

      Annan sinulle enemmän kuin mielelläni vapauden toteuttaa jutun remontistamme sivuillanne, joten onnistuu ehdottomasti! Tarvittaessa voit olla minuun yhteydessä sähköpostitse (tsot@hotmail.fi). Kiitos! :)

      Poista

Mielipiteiden kirjo ja jatkuva erimielisyys luovat vain erinomaisen mahdollisuuden oppia ja kehittyä. Anna siis mielipiteidesi näkyä. Muista kuitenkin, että blogin takana on tuiki tavallinen ihminen tunteineen, aivan kuten Sinäkin.

- Janika

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...