tiistai 28. helmikuuta 2012

Surkeiden sattumusten summa

Kuinkakohan monta remonttiriittaa sieltä ruudun takaa löytyykään. Toivottavasti riittävän monta, jotta voin jakaa tämän tuskani ja turhautumiseni ymmärryksen vallitessa. Nämä ovat taas niitä päiviä, kun muutto remontoituun ja valmiiseen kotiin tuntuisi viisaalta ratkaisulta. Ei ehkä oikealta ratkaisulta, mutta viisaammalta, mitä hermojen menettäminen nykyisen talon kanssa. Älkääkä nyt käsittäkö väärin, rakastan tätä taloa. Kyseessä on poikaystäväni lapsuudenkoti sekä mummola. Tämä talo olisi voinut olla myös minun mummola, elleivät isovanhempani olisi vetäytyneet kaupoista kuullessaan talon olevan uhattuna uuden tien vuoksi. Kuka nyt tahtoisi ostaa taloa, jolla on suuri riski tulla pakkolunastetuksi? No, tietä ei koskaan tullut, ja talo seisoo tontillaan edelleen, aivan kuten yli kolmekymmentä vuotta sitten. Jos isovanhempani olisivat sen tienneet, tämä olisi hyvin todennäköisesti minun mummolani. Nyt se on kuitenkin minun koti, ja se tuntuu toisinaan hyvällä tavalla epätodelliselta. On ihana remontoida ja asua talossa, joka tuntuu kaikkine vikoineen ja huonoine ratkaisuineen silti "siltä oikealta".

Puhun harvoin kauniiseen sävyyn tästä talorotiskosta, koska stressaava remontti ja jatkuvat epäonnistumiset eivät tuo esiin talon parhaita puolia, eikä täten herätä haluja talolepertelyille. Sitäkin useammin olen maininnut huonosta tuurista taloon liittyen, mutta lähinnä vain leikitellen. Eilen kuitenkin analysoin remonttia ja sen tuomia ongelmia yhdessä poikaystäväni kanssa. Lopputuloksena päädyimme vain ihmettelemään, miten nekin asiat, joiden pitäisi olla läpihuutojuttuja, tuottaa järjetöntä päänvaivaa. Miten sellaisetkin asiat, joihin ei pitäisi tekijöidensä tyhmyys ja kokemattomuus tai talon kierous vaikuttaa, tuntuu menevän poskelleen. Olisiko taikauskoista sanoa, että remontin aikana neljällä rikkoutuneella peilillä voisi olla osansa asiassa? Vai onko kyse vain surkeiden sattumusten summasta? En tiedä. Tiedän vain sen, että uskoni remontin valmistumiseen alkaa horjua pahanpäiväisesti.


Mikä sitten laukaisi tämän tunnevyöryn? Paneelit. Hah. Keittiötä varten ostamani helmipaneeli osoittautui käyttökelvottomaksi. Mainitsin aiemmassakin postauksessa paneeleiden lähettämisestä potkuritehtaalle kierouden puolesta, mutta sillä hetkellä työstimme lyhyitä pätkiä paneelia. Kierous siis haittasi työtä, mutta ei estänyt sitä. Nyt kun vuorossa olisi yli kahden metrin mittaiset paneelipätkät, kierous pilaa kaiken. Pontteja ei vain saa liitettyä toisiinsa, ja vaikka paneeleista saisi koottua yhtenäisen elementin jollain ilveellä, mitkään rakenteet tai naulat eivät riitä suoristamaan kieroutta halkaisematta itse paneelia. Totesinkin paneeleista eilen ystävälleni, että tuli sitten ostettua historian kalleimmat polttopuut. Kettu vie.


Onneksi ihanista ihanin perhelounas suosikkiravintolassani, meksikolaishenkisessä Pedrina's-ravintolassa piristi mieltä (tiedättehän: hyvä ruoka, parempi mieli, heh) ja selkeytti ajatuksia. Näillä näkymin ylikiero hevonkukkupaneeli joutaa siis ihan oikeasti polttopuiksi, ja tilalle hankitaan Brandènsin paneelilevyä, jonka työstettävyys on huomattavasti miellyttävämpää. Sattuipa vielä niin kivasti, että haluttua profiilia tarjoava jälleenmyyjä, R&J Point, sattuu olemaan vain 39 kilometrin päässä, joten Ähtävälle käypi tiemme, kaiketi.

4 kommenttia:

  1. No höh, osaan kuvitella ketutuksen määrän! Jotenkin tuntuu, että noi surkeet sattumuksetkin tulee aina kerralla kaikki. Remppojen aikana on aina ollut niin helskutin kireellä koko parisuhdekkin, kun tollasista asioista saa aina isot riidat aikaan.

    No nyt on sitte ainaki laadukasta polttipuuta :D toivottavasti remppa jatkossa sujuu teillä ongelmitta ja säästytte ketutuksilta.

    Nyt tuli muuten nälkä :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi äläpä! Parisuhde + remontointi = katastrofi. Aina höpistään, että jos suhde kestää armeijan, se kestää mitä vain. Sanonpahan vain, että jos suhde kestää remontoinnin, se ihan oikeasti kestää KAIKEN. :D

      Kunhan tämä kenkku nuha vain hellittää, taidan lämmittää saunan helmipaneelilla. Yletöntä luksusta ja silleensti, hah!

      Poista
  2. Älä vielä heitä polttopuiksi, saattaa tulla eteen vielä jokin toinen kohde, mihin paneelit voi hyödyntää. ;)

    Itse olen oppinut kantapään kautta remontoidessa, että kaikki isommat (ja pienemmätkin) ylijäämät tulee säilyttää. Ettei tarvii sitte yhden pienen pienen asian takia lähteä ostamaan uutta, esim. 40cm pätkää listaa(jolloin täytyy se kokonainen ostaa).

    Itsehän asun myös rinamamiestalossa..
    Talo on juuri niin tyypillinen, hyvä jos löytää yhdenkin suoran seinän talosta.
    Ja olen täysin samaa mieltä kanssasi;
    " On ihana remontoida ja asua talossa, joka tuntuu kaikkine vikoineen ja huonoine ratkaisuineen silti "siltä oikealta". "

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekisi mieli soittaa myyjäyritykselle, ja sanoa muutama valittu sana paneeleista, ehkä vaatia jopa rahoja takaisin. Mutta ehkä sysään nuo ketutuspaneelit jonnekin syrjään odottamaan otollista hetkeä. Meidän vierashuone onkin jo täynnä erilaista puutavaraa, saisi kohta rakentaa oman vajan niille, hah! Mutta eiköhän tämä tästä lähde taas rullaamaan, se vain vaatii hieman suurempaa panostusta rahallisesti :)

      Poista

Mielipiteiden kirjo ja jatkuva erimielisyys luovat vain erinomaisen mahdollisuuden oppia ja kehittyä. Anna siis mielipiteidesi näkyä. Muista kuitenkin, että blogin takana on tuiki tavallinen ihminen tunteineen, aivan kuten Sinäkin.

- Janika

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...