torstai 12. tammikuuta 2012

Romuritari

Minussa on vika. Tai siis onhan minussa montakin vikaa, mutta ei nyt pureuduta niihin kaikkiin yhdellä kertaa. Tässä yhdessäkin riittää ruotimista, nimittäin ennakkoon tehdyissä sisustusostoksissa. Kaikkihan me välillä teemme vääriä valintoja kaupassa, eikö niin? Huomaamme ostaneemme vääränkokoisen peilin, liian pienen päiväpeitteen, tai liian tummat verhot. Se on yleistä ja se on normaalia. Siksi on hyvä, että kaupat tarjoavat meille kuluttajille palautusoikeutta. Normaalit ihmiset pitävät kahta viikkoa oikein ruhtinaallisena aikana pohtia omien ostoksiensa kannattavuutta. Minä tarvin kaiketi vuoden.

Alle vuosi sitten minulla ei ollut minkäänlaista visiota tämän rintamamiestalon sisustuksesta. Tiesin vain sen, kuinka sisustin viitisen vuotta vanhan luhtitaloyksiöni. Ne asiat ja ratkaisut, jotka toimivat uudehkossa yksiössäni, eivät enää toimineet tässä vanhassa talorotiskossa. Viimeistään siinä vaiheessa olin hukassa, kun vuokra-asunnon rajoitteet poistettiin, ja mieskultakin tarjosi liian vapaita käsiä toteuttaa itseäni. Niinpä kuudesta tilakokonaisuudesta yritettiin hioa timanttia samanaikaisesti vailla punaista lankaa. Kaikki oli täyttä kaaosta niin talossa, kuin pään sisälläkin. Tilannetta ei edesauttanut yhtään asenteeni ostaa tavaroita etukäteen periaatteella nyt-kun-mulla-sattuu-olemaan-rahaa. Tämän vuoksi yläkerran nurkassa lojui (no lojuu siellä edelleen!) tavaraversio Eiffelin tornista, joka muodostui käyttöönottamattomista piensisustustuotteista. Onnekseni jonkinlainen punainen lanka on kuukausien saatossa löytynyt, ja voimavaratkin osataan nyt keskittää yhteen huoneeseen kerrallaan.

Tadaa! Tätä varmaankin me kaikki voimme kutsua yksimielisesti nimellä K-A-A-O-S!

Koska olen allerginen kaaokselle (veikatkaapa, miten kaaosallerginen reagoi remontoinnille ja yllä olevalle kuvalle), pureuduin kyseiseen tavaraläjähirvitykseen alkuviikosta, ja myin romujani toisten aarteiksi. Tämän ansiosta pääsinkin ostamaan keittiöön uudet tuolit naisen logiikalla, eli tietysti ilmaiseksi. Myynnistä tienatut rahat - uusien tuotteiden hinta = erotuksen jäädessä plussan puolelle ILMAINEN. Eikös se niin mene? Hehe. Joten ostin siis ilmaiset keittiötuolit. Jee!

Tiedättehän ne ihmiset, jotka postittavat pakettinsa niin kauniisti, että jopa postin työntekijät jäävät ihastelemaan lähetystä. Joo. Älkää KOSKAAN pyytäkö minua postittamaan mitään. Minun pakettini näyttävät nimittäin lähes poikkeuksetta tältä. Säälin paketin vastaanottajaa. Kunnon pakettien Frankenstein!

2 kommenttia:

  1. Sä paketoit yhtä tyylikkäästi ja hartaudella nähtävästi kuin minäkin...Kivaa tekstiä sulla, taidanpa poiketa uudenkin kerran kuikuilemaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lienee sanomattakin selvää, etten löytänyt sopivan kokoista pahvilaatikkoa. Siispä kahden laatikon ristisiitos näyttää juurikin tuolta. Ihastuttavaa! Mukavaa, että on muitakin tyylikkäiden postipakettien luojia maailmalla :D

      Poista

Mielipiteiden kirjo ja jatkuva erimielisyys luovat vain erinomaisen mahdollisuuden oppia ja kehittyä. Anna siis mielipiteidesi näkyä. Muista kuitenkin, että blogin takana on tuiki tavallinen ihminen tunteineen, aivan kuten Sinäkin.

- Janika

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...