maanantai 16. tammikuuta 2012

Käyttökelvottomasta käyttökelpoista

Tänään minun oli tarkoitus pakkeloida keittiön seiniä, mutta olen hukannut lastani. Sääli. Siispä joudun ikäväkseni viettää aamupäivän tietokoneella. Istun ikkunan edessä. Keittiömme on melko tyhjä. Kaaos, tyhjät ja reikäiset seinät sekä verhottomat ikkunat tekevät yleisilmeestä melkoisen kolkon ja keskeneräisen. Samalla kirjoittaessani katselen ikkunasta ulos. Siellä sataa lunta. Tien toisella puolella asuva naapuri kolaa keltaisen rintamamiestalonsa pihaa. Mieleeni juolahtaa ajatus, etten enää jaksa lunta. En vain yksinkertaisesti siedä sitä. Vaikka luminen maisema olisi kuinka kaunis tahansa, ei se kolatessa paljoakaan mieltä lämmitä. Tuo ärsyttävän tiivistynyt ja raskas mömmö tekee elämästäni huomattavasti vaikeampaa etenkin nyt, kun sen joutuu raivata itse pois tieltä. Muistan vielä kiittää luojaani, että tonttimme noudattaa samaa kokoluokkaa, kuin tulitikkurasiaolohuoneemme. Neliömillinkään suurempi piha, ja hyppäisin kaivoon.


Katkeruuteni auringossa paistattelevia espanjalaisia kohtaan ei ole kuitenkaan tämän postauksen pääsanoma. Olen nimittäin tässä analysoinut itseäni, ja tullut siihen tulokseen, että olen hieman eriskummallinen ihminen. YLLÄRIPYLLÄRI! Minulle ei esimerkiksi tuota ongelmaa tuhlata kuukauden sisään kahtasataa euroa Riviera Maisonin tuotteisiin, ehei. Kyllä minä RM:n tuotteisiin osaan hassata rahani, näemmä. Riviera Maisonin tuotteiden lisäksi olisin kipeästi myös halunnut ostaa kivan pienen jakkaran tai pikkupöydän olohuoneen lepotuolin läheisyyteen. Siihen olisin voinut asettaa pöytälampun ja kellon (sen kellon, jonka ostin itselleni joulunalusviikolla, ja jollainen löytyi myös poikaystäväni ostamasta lahjapaketista jouluaattona, hupaisaa ♥). Löysin kaupoista miellyttäviä vaihtoehtoja matalalle sivupöydälle, mutta enhän minä suinkaan ollut valmis maksamaan yhdestäkään pienestä puuviritelmästä kahtakymmentä euroa. Niin. En ollut valmis maksamaan kymmenesosaa siitä määrästä, jota olin kuluttanut pariin RM:n tuotteeseen. Hohhoijaa. Jostain tuotteesta olen siis valmis maksamaan omaisuuden, kun taas toisen tahtoisin käytännössä katsoen ilmaiseksi. Ei siis varmaankaan tarvitse selitellä tarkemmin, miksi pidän itseäni eriskummallisena, tai pikemminkin outona.

Koska tiettyihin hankintoihin kohdistuva pihiys oli harvinaisen selvästi tiedossani, päätin ryhtyä etsimään niitä aidosti ilmaisia (ei niitä periaatteessa-tämä-on-ilmainen-koska-olen-myynyt-vanhoja-tavaroita-pois) vaihtoehtoja. Kävin penkomassa toista kotiani ja silmiini osui kaapin perällä lojuva puulaatikko. Hassua. Ostin kyseisen laatikon paikallisesta halpakaupasta jo ennen muuttoa omilleni. Halusin tuunata harmaasta puulaatikosta sopivan tuleviin pesutiloihini, joten näemmä se tarkoitti  valkoisen maalin sutimista hailakasti pintaan, ja tekstin pensselöintiä kylkeen. En minä tätä tosin koskaan ottanut käyttöön. Paitsi nyt. Kun tekstit hiottiin pois ja lisättiin muutama kerros lisää maalia, tuli laatikosta oikein pätevä sivupöytä. Ja vieläpä ilmainen!

2 kommenttia:

  1. Tuolta netin syövereistä ajauduin tänne hauskaan blogiisi, jossa sanoja ei säästellä ja asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä pilke silmäkulmassa. Upea blogi ja varmasti seurailen jatkossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän ja kumarran. Mukava saada sinut mukaan joukkoon tummaan! :)

      Poista

Mielipiteiden kirjo ja jatkuva erimielisyys luovat vain erinomaisen mahdollisuuden oppia ja kehittyä. Anna siis mielipiteidesi näkyä. Muista kuitenkin, että blogin takana on tuiki tavallinen ihminen tunteineen, aivan kuten Sinäkin.

- Janika

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...