keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Ikinä ei mee niinku Strömsössä!

Huh! En osaa juurikaan muuta sanoa. Pari viimeistä päivää ovat olleet aivan kamalia. Olen maininnut aiemmin ryhmätilauksestani Ikeaan, jotta välttyisin suurilta postikuluilta ja matkustelulta. No, maanantaina pihaan peruutti kuorma-auto tavaratila pullollaan Ikean tuotteita. Yhtäkkiä seitsemän järkälemäistä kollia tavaraa oli purettuna pihalle pressun päälle. Se alkoi viideltä ja päättyi kymmeneltä; tavaroiden lajittelu ja luovutus ryhmätilauksen osaanottajille nimittäin. Kaikki tämä tietenkin tapahtui keskellä hirveää tuulta ja lumisadetta. Otollisempaa päivää toimitukselle ei olisi voinut toivoa. Krhm. Pahimmat painajaisenikaan eivät antaneet realistista kuvaa siitä työn määrästä, mitä edessämme sillä hetkellä oli. 1500 kiloa tavaraa pihallamme pyramidin muotoisessa läjässä, josta piti luoda jokaiselle tilaajalle oma kokonaisuutensa, jotta noutaminen kävisi heille helposti ja vaivattomasti. Arvasikohan kukaan heistä, miten suuren työn takana kaikki oli. No, luultavasti. Kyllähän heistä lähes jokainen kauhisteli sitä tavara- ja työmäärää. Siinä kengät märkänä lumisateen keskellä osasi vain kirota omaa saituuttaan, jonka vuoksi tässä tilanteessa oltiin. Olisko sitä mieluummin maksanut hieman dieselistä ja istunut noin kymmenen tuntia autossa vaikkapa värityskirjaa väritellen. Voi kyllä! Mutta nyt voin vain lihassärkyjen kanssa olla kiitollinen, että asia on hoidettu pois alta. Ja vaikka koko ilta oli täyttä kuraa, oli siinä jotain positiivistakin. Worst-case scenarioni ei toteutunut: yksikään kynsi ei nimittäin katkennut! Jipii!

Eilen olikin sitten uusi päivä, mutta se noudatti samaa kurakaavaa, mitä edeltäjänsäkin. Ensinnäkin väkersin uuden unelmasohvani parissa kolmatta tuntia. Kyllä, luitte oikein. Ensimmäinen tunteroinen kului pahvivuorta selvitellessä. Kuinka järkyttävän määrän pahvia yksi sohva voi imeä ympärilleen. Ikea ja Ikean ekologinen jalanjälki jne. Haha. Kun pahvivuori oli saatu nätisti taiteltua kahden jätesäkin sisään, oli aika käydä sohvan kimppuun. Sohvan, johon käsinojatkin piti kiinnittää erikseen. Kyllähän tämä oli kuulopuheiden perusteella jo selvillä, mutta silti. Irralliset käsinojat? Anteeksi mitä? Olenko nyt vain jotenkin vanhanaikainen, kun minun mielestä sohva tarkoittaa pehmeää istuinta, jossa irrallisia osasia ovat vain istuintyynyt, josko nekään. Oli miten oli, käsinojien kiinnityksessä vierähti tovi jos toinenkin. Kun yhden prikan ja mutterin sai kiristettyä hyvin, ei toista sitten enää saanutkaan. Löysäten ja kiristellen vierähtikin yli tunti. Päällisistä sitten puhumattakaan.

Parhaillaan mielenkiinto päällisten silittämisen suhteen pyörii miinuksen puolella.

Kun olin kerta tekemisen makuun päässyt, odotti pihalla lumi kolaajaansa. Muistin tietysti laittaa jalkaani ne kaikista liukkaimmat kengät, ja kaatua pakarani ja polveni mustelmille. Taisin valitella yhdessä postauksessani liian pientä kolaa. Joo ei, ihan hyvä se kuulkaa on. Näytin varmaankin puskutraktorilta, kun työntelin tuhat senttiä paksua märkää ja raskasta lumikerrosta pois pihaltamme. En siis toivo enää suurempaa kolaa, toivon keveämpää lunta.

Sisälle palauduttuani minulla oli viimein aikaa silmäillä uutta Ektorpiani. Siinä olikin sitten illan itkupotkuraivareiden vuoro. Paneelit olivat nimittäin edelleenkin väärän väriset. Niin väärän väriset, että asialle on tehtävä jotain viipymättä. Siispä tämän postauksen jälkeen laitan jälleen kerran pensselin sauhuamaan ja hermoni koetukselle. Onko nyt jokin perjantai 13.-viikko käynnissä vai?

 Siinäpä on sohvalla, seinäpaneelilla ja vertailukohdan puhtaanvalkoisella irtopaneelilla vissi ero!

2 kommenttia:

  1. Tsemppiä!!! Mahtava asenne ja ihana tyyli kirjoittaa. Liityin heti ensilukemalta vakkarilukijoiden joukkoon. :)

    VastaaPoista
  2. Saariston kasvatti: Kiitos hirmuisesti, erityisesti tsempistä, sillä sitä todellakin tarvitaan täällä huonon tuurin tyyssijassa! Olen kovin iloinen saadessani sinut lukijaksi, siispä teretulemast! :)

    VastaaPoista

Mielipiteiden kirjo ja jatkuva erimielisyys luovat vain erinomaisen mahdollisuuden oppia ja kehittyä. Anna siis mielipiteidesi näkyä. Muista kuitenkin, että blogin takana on tuiki tavallinen ihminen tunteineen, aivan kuten Sinäkin.

- Janika

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...