sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Joulu tuli, oli ja meni

Anti-jouluihmisten onneksi, mutta kaltaiseni joulufriikin harmiksi on tullut aika viikata joulu nätisti pahvilaatikkoon, ja nostaa se komeron kaukaisimpaan nurkkaan odottamaan seuraavaa joulua (johon on enää 359 päivää, heh!). Suurella haikeudella olen riisunut kodin havuasetelmista ja olkipossuista, ja nyt koti näyttää hyvin alastomalta. Tunnelmoinnista en ole kuitenkaan luopumassa, sillä valokransseista ja muista pimeyttä torjuvista härpäkkeistä tulen repimään iloa läpi talven, aina kevään korville. Siihen saakka sytytän joka ilta ne kaksi tusinaa tuikkua ja kynttilää, ja nautiskelen illoistani hämyisessä valaistuksessa silmäillen ympäri kotia siroteltuja joululahjamenestyksiä. Nyt jäädäänkin pohtimaan, päätyykö myös se viimeisin arkistostani löytyvä joululahjakuva näiden kuvien jatkoksi..


sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Joulun vakiokaksikko

Näin joulun alla on jännä huomata, kuinka rajallisesti perinteitä onkaan tullut kartutettua. Aiemmin jouluni on tarkoittanut joulun viettämistä vanhempieni tavalla. Tämä on vasta toinen joulu, kun olen keskittynyt rakentamaan joulua omilla ehdoilla. Siksipä tämän talorötiskön joulu saattaa näyttää ulkopuolisen silmin vaillinaiselta ja pelkistetyltä, mutta meille nämä joulut ovat olleet varsin rikastuttava tapahtuma: onnistuneita kokeiluja ja hylkyyn menneitä yrityksiä, uusia oivalluksia ja orastavia perinteitä, vuosi vuodelta vakiintuvampi ajatus siitä, millainen on oma joulumme. Meidänlaisen joulun rakentaminen on tuntunut äärimmäisen hyvältä, ja tällä hetkellä se onkin tärkein asia koko joulussa. Rehellisyyden nimissä en voi kuitenkaan vähätellä olohuoneen ikkunan alle pinotun lahjavuoren houkuttelevuutta, melkein alkaa lapsettaa sitä katsoessa.



Tänä vuonna jouluperinteitä on vahvistamassa viime vuonna poikaystävältä nimipäivälahjaksi saatu talvitipunen, jonka tärkeys on päässyt yllättämään itseni aivan totaalisesti. Sehän on vain pelkkä kaupasta ostettu tipu. Mutta kun se on tipu, jolla on kudotut nutut ja rusetit, vallan herttaiset pyrstösulat ja sympaattinen katse, joka herättää vain lämpöisiä ajatuksia. Niin valloittava herrasmies, että ansaitsi nimenkin; Simo. Tärkeä siipiveikko siis, syystä tai syyttä. Simon pitäessä huolta olohuoneen joulutunnelmasta, koristaa keittiötä jo lähes vuosikymmen sitten hankittu olkipossu. Vuosien saatossa rusetti on ennättänyt vaihtua viininpunaisesta mustaan, mutta sama ilahduttava possu vuodesta toiseen. Tällä hetkellä nämä kaksi muodostavat joulumme muuttumattoman vakiokaksikon, ehkä tämän joulun jälkeen kaksikko saa seurakseen kolmannenkin vakion?

Näiden sanojen ja kuvien myötä huonon tuurin tyyssija hiljenee viettämään joulua ja sen asujat toivottavat valtaisan lihavaa joulua aivan jokaiselle! Muistakaa ahtaa itsenne täyteen herkkuja, etten ole ainoa joulun tienoilla paisuva ihmispallo.

lauantai 22. joulukuuta 2012

Tee-se-itse pakettikortit

Täällä valmistaudutaan hyvää vauhtia jouluun. Vaikka aloitan joulufiilistelyn joka vuosi häpeällisen ajoissa, jostain syystä ovelle kolkuttava jouluaatto ennättää yllättämään kerta toisensa jälkeen, sama pätee ensilumeen. Tulevat päivät siis hössötetään kokkaillen ja neuroottisesti pienimpiäkin roskia talon nurkista imuroiden. Kokkailujen osalta pieni varaslähtö on otettu, ja nyt kinkku köllii uunissa, pirskatti kun meni sulamaan liian nopeasti. Talossa itsessään on kylläkin niin kylmä, että melkein käy kateeksi lämpöisissä oloissa paistattelevaa kinkkua. Hrr.


Myös jokainen lahja on saanut kääreet yllensä. Aiemmista vuosista poiketen tämän asian kanssa olen sentään ollut ajoissa liikkeellä. Yleensä kun paketointipaja on pystytetty vasta aatonaattona. Tänä vuonna mentiin kliseisesti juuttinarun ja washiteipin voimalla. Mitähän sitä ensi vuonna keksisi?

maanantai 17. joulukuuta 2012

Aulatilan uudet kasvot

Jos joku olisi vuosi sitten väittänyt minun vielä joskus valitsevan kotiini graffitinharmaan glittertapetin, olisin kuitannut moisen absurdin väitteen hessuhopomaisella naurulla. Eihän sairaalaakin valkoisempiin kotiunelmiini mitkään gootahtavat glittertapetit olisi sopineet, hyi kamala. Niinpä niin. Kyllä sitä ihminen mielipiteineen vain muuttuu vuosien saatossa.

Kaiken sen aikaa, kun blogin puolella on ollut hiljaista, ovat porakone, maalitela ja liisterisuti heiluneet ahkeraan tahtiin, kun on purettu, koolattu, levytetty, pakkeloitu, hiottu, maalattu, tapetoitu, paneloitu ja kohennettu parisuhdetta kasaamalla neljä Ikean lipastoa. Pitkälle venyneet illat ovat olleet raskaita ja uuvuttavia, toisinaan jopa täysin toivottomia, mutta tieto tilanteen hetkellisyydestä ja ohimenevyydestä on pitänyt kipinää yllä. Nyt tuntuu aivan järjettömän hyvältä katsella 99 %:sti valmista lopputulosta, vaikka sisustusnäkökulmastahan tämä on vasta tyhjä aihio.




Ja ettei kukaan teistä pääse unohtamaan, miltä yläkerran aula näytti vielä jokunen tovi sitten, hieroo tämän linkin takaa löytyvä kuva muistinystyröitänne. Oli siniharmaata raakalautaseinää, palapelin tavoin koottuja seiniä ja riippumattoa muistuttava läntikäs kattokin. Hrr. Heitän suurella ilolla hyvästit tälle muistikuvalle siivouspäivän painajaisesta, ja otan joulun vastaan kontrastirikkaan aulatilan ja kasvaneiden säilytystilojen onnellisena omistajana.

lauantai 8. joulukuuta 2012

Vaihtoehtoinen joulukuusi

"Ensi vuonna lupaan ostaa suuremman ja kauniimman valkoisen kuusen, jossa on myös hopeisia havuja. Tuo miniatyyrijoulukuusi aiheuttaa vain huvitusta nurkassa pönöttäessään. Onneksi olohuoneemme on pieni, joten se kompensoi kuusen pienuutta. Toiveajattelua, ehkäpä"

Näin kirjoitin viime vuonna. Tuolloin joulukuusen pystyttäminen oli varsin hilpeämielistä puuhaa, kun lääniä oli tarjolla. Käynnissä olleen remontin ansiosta nurkista löytyi enintään sahanpurua ja enkelintossuja. Tilavaraa oli siis siinä määrin, että kuuselle sai oikein arpoa paikkaa useiden eri mahdollisuuksien joukosta. Tänä vuonna tilanne on kuitenkin toinen. Enää en ensinnäkään halua valkoista kuusta, en hopeisilla havuilla enkä ilman. Toisekseen viime joulusta poiketen olohuoneestamme löytyy viimein sohvakin (mitä ylellistä luksusta!), joten tulitikkurasiaolohuoneen vapaat nurkat ovat hieman kortilla. Keittiön nurkassa olisi kuuselle kyllä tilaa, mutta ajatus tavanomaisesta kuusesta ei vain hotsita, ei tänä vuonna. En kaipaa aitoa kuusta, enkä sen havuja paimentolaismattooni soluttautuneena. Ajatus järkälemäisestä läjästä tekokuusen muovimaisuuttakaan ei aiheuttanut riemunkiljahduksia allekirjoittaneessa. Ehkä jotain hivenen koruttomampaa ja huomaamattomampaa, mutta silti perinteikästä ja jouluista? Voi kyllä! Meidän versio pöytäjoulukuusesta rakentui itsenäisyyspäivän aattona, ja vahvasti epäilen, että samanlainen vaihtoehtoiskuusi löytää tiensä kotiimme ensi joulunakin, sen verran tykätty on.







maanantai 3. joulukuuta 2012

Lande!

Koen olevani kaupunkilaistyttö, enkä nyt tarkoita mitään pinnan alle kätkettyä ikuista shoppailijasielua, jonka sydän halajaa isoon omenaan. Tarkoitan aitoa ja paljasjalkaista kaupunkilaistyttöä, joka ihan oikeasti asuu keskellä kaupungin vilskettä ja ajoittain hektistäkin ympäristöä, vain kivenheiton päässä ydinkeskustasta. Näkemys kaupunkilaisuudesta on kuitenkin ottanut osumaa, kun olen jakanut likimain puolet elämästäni ystävän kanssa, joka on asunut joko pääkaupunkiseudun lähettyvillä tai itse pääkaupungissa. Kai siitä on jo tullut jonkinlainen vakioheitto. Lande. Bönde. Perähikiä. Käpy. Mitä näitä nyt on. Nyt tätä ilosanomaa julistaa ystäväni lisäksi keittiömme patakinnaskin, siispä tervetuloa landelle!



PS. Kuvausinspiraationi on tyystin kateissa. Pimenevät illat asettavat omat haasteensa muutenkin kinkkisiin kuvaustilanteisiin, jotka ovat edelleen suurta opettelua tälle ihmisreppanalle. Myöhäisillan pimeinä tunteina räpsityt kuvat ovat joko sysipimeitä taikka ylivalottuneita. Kurjuutta. Ja vaikka lunta vihaankin yli kaiken, odotan sen tuomaa valoisuutta kovasti. Lisäksi toivon hartaasti tilaamani valovoimaisemman (f/1.8) objektiivin tuovan helpotusta kuvaamiseen, ja madaltavan kynnystä tarttua kameraan. Toisaalta samalla saa heittää hyvästit suurille syväterävyysalueille. Siispä kevätaurinkoa odotellessa.

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Valokranssi

Huh, olen elossa. Henki kulkee jo helpommin, joskaan ei niin vapaasti, mitä toivoisin. Sydämeni on edelleen pienen painolastin kuormittama, mutta siltikin kevyempi, mitä viikkoja sitten. Olen elossa, eikä kysymysmerkkejä roiku enää ilmassa, se kai tässä on nyt pääasia. Ja vaikka olen kohdannut ties millaisia vastoinkäymisiä, ne eivät ole pysäyttäneet minua, päinvastoin. Päästäkseni eroon painostavista mietteistä olen tarttunut seisahtaneisiin projekteihin aivan vimmatulla voimalla. Vain muutamassa viikossa olemme saaneet aikaiseksi jotain, minkä toistuvaan siirtämiseen olemme uhranneet jo vuoden. Remontin edetessä vaatimustaso kasvoi kuitenkin niin räjähdysmäisesti, että projekti vaatii vielä jokusen ponnistuksen valmistuakseen, pirskatti!

Kieltämättä remontti ja oma ajatustyö ovat pitäneet minut varsin kiireisenä, mutta siitä huolimatta koti on ennättänyt saada jouluista kasvojenkohotusta, vaikkakin hyvin maltillisesti. Toisaalta nyt kun jouluun ei ole enää edes kokonaista kuukautta, saisi koko maltillisuuden rytistää myttyyn ja heittää roskiin. JOULU TULEE!!



keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Mitä jos rahalla ei olisi väliä?

Sitä ymmärtää arvostaa vasta sitten, kun se on poissa. Kuinka typerältä materialistiset haaveet sen rinnalla tuntuvatkaan. Kuinka kernaasti antaisi kaiken omaisuutensa pois, jotta saisi takaisin sen, mitä rahalla ei voi ostaa. Terveyden ja hyvinvoinnin. En haluaisi jäädä murehtimaan asioita, joista en toistaiseksi voi olla satavarma, mutta siitä huolimatta sorrun tekemään niin. Tässä välissä voisin tehdä tyypillisen aasinsillan ja aloittaa arkisen nurinani vaikkapa loskasta, mutta toisaalta se tuntuu juuri nyt niin vähäpätöiseltä murheelta. Ehkä saan luvan vaieta hetkeksi. Olla sanomatta yhtikäs mitään. Olla vain, ja keskittyä valamaan uskoa itseeni ja tulevaisuuteeni. Avata suun vasta sitten, kun on oikeasti jotain sanottavaa, sitten kun siltä tuntuu.


Nyt on hyvä hetki käpertyä viltin alle, ja siemailla kuppi jos toinenkin kuumaa joulujuomaa. Viimein täälläkin on siis glögikausi avattu, joko teilläkin?

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Tasan kaksi kuukautta

Tasan kaksi kuukautta jouluun. Vatsanpohjan kutkuttelu ja malttamaton mieli ovat joka päivä vahvasti läsnä tehden verkkaisesta arjen kulusta tietyllä tapaa taianomaista ja erityislaatuista. Joulufiilistelyn ja joulujännityksen haluaisi päästää jo valloilleen. Työpäivät viettäisin kernaasti tonttulakki päässä, ja ruokatauot käyttäisin jouluaiheisten keskusteluiden synnyttämiseen, mutta moni anti-jouluihminen voisi olla moista tonttuilua vastaan. Siispä kihisen innosta pinnan alla. Repsahduksen sattuessa kestän lähimpien työkavereiden toivottomat huokaukset, kun lapsenmielinen ilakointini lähestyvästä joulusta saa ei-niin-suopean vastaanoton. "No ei se nyt VIELÄ ole!!", sanovat mokomat. Onpahan. On jos minulta kysytään. Joulu on aivan nurkan takana.

Mutta koska tonttulakkiin pukeutuminen kaksi kuukautta ennen joulua kielii jotakuinkin järjenköyhyydestä, taidan pinnistellä jouluvouhotukseni kanssa ensimmäiseen adventtiin saakka. Tässä väkinäistä aasinsiltaa joulusta sisustamiseen rakentaessani voin keskittyä vaikkapa iloitsemaan siitä, että makuuhuoneemme kattoa koristaa viimein kauan kaivattu valaisin. Enää sänkyä tai sängyn alle kierinyttä huulirasvapuikkoa ei tarvitse etsiä kännykänvalossa, saati pelkän hämäränäön varassa. Makuuhuoneella kun oli pitkähkö historia valaisimettomana, sillä kääpiöille suunniteltu huonekorkeus yhdistettynä kieroon kattoon tarjosivat melko mielenkiintoisen haasteen sopivan valaisimen löytämiselle, etenkin kun kyseessä oli kaltaiseni plafondivihaaja. Netin syövereistä löysin kuitenkin sopivan kandidaatin, ja siinä hän nyt on valaisemassa makuuhuonetta ekologisesti huikealla 120 watin teholla. Vapaana roikkuvat kristallit antavat anteeksi katon muutaman asteen kierouden ja rikkovat samalla ennakkoluuloni plafondeja kohtaan. Valaisinhan on oikeastaan kuin koru katossa. Katossa, joka on täynnä kolkkoja avosaumoja. TälleKIN asialle on ehdottomasti tehtävä jotain. Ehkä paneudun siihen keväällä, kun typerä syksy ja pimeys ei ole enää verottamassa energiaani.



lauantai 20. lokakuuta 2012

Keittiön tuolla puolen

Tämän päivän urheilusuorituksen on tarjoillut äänekäs ja hyvin syönyt kärpänen, jonka perässä on juostu ympäri taloa avotakka jos toinenkin kädessä. Siinä lehdillä vuoroin ikkunaa ja seinää läiskiessäni mieleeni juolahti jostain käsittämättömästä syystä useissa blogeissa aikoinaan näkemäni kuvahaaste, jonka yksi osa oli kuvaaminen uudesta kuvakulmasta. Keittiössä kärpästä jahtaava ihmisreppana yhdistettynä ajatukseen uudesta kuvakulmasta kiinnitti huomion yhteen epäkohtaan; olen tainnut kuvata keittiötä jokaisesta nurkasta, paitsi yhdestä. Esillä on kyllä ollut hurjan laastikokeilun uhriksi päätynyt hellaseinä vesivaraajakomeroineen. Kameraa on osoitettu myös kohti tietokonenurkkausta ja peräti tyhjänpäiväinen kissanruokanurkkauskin on päässyt esille, mutta varsinainen keittiö ei ole remontin jälkeen esiintynyt kuvissa kertaakaan, pieniä maistiaisia lukuun ottamatta. Outoa! Asiahan oli ehdottomasti korjattava, mutta vasta kärpäsjahdin päätyttyä.

 


Vanhojen kuvien selailun jälkeen täytynee todeta, että paljon on muuttunut, mutta varmasti paljon tulee vielä ajan saatossa muuttumaan. En ihmettelisi, vaikka vuosien päästä kaapistojen ovet olisivat muuttuneet luonnonvalkoisista puhtaanvalkoisiksi ja palapähkinäiset työtasot olisivat saaneet lähtöpassit graniitin tieltä. No ehkä ei kuitenkaan, mutta aina saa haaveilla!

tiistai 16. lokakuuta 2012

Tunnelmaa kausivaloilla

Nämä ovat tasan niitä aamuja, kun lämpimän peiton alta kaivautuminen tuntuu aivan ylivoimaisen vaikealta suoritukselta. Kuinka kiva olisi vain näyttää ikkunan läpi kieltä jäätävän kylmälle, kaatosateiselle kelille, ja kömpiä takaisin unenlämpöiseen petiin. Oikeastaan vielä monen tunnin työnteon jälkeenkin olisi täysin valmis heittäytymään pitkäkseen, ja nukahtamaan alle varttitunnissa. Nämä ovat juurikin niitä aamuja, kun toivoisi löytävänsä jonkin porsaanreiän, että saisi jäädä kotiin ja olla vain. Uskotella, ettei kesä meitä koskaan jättänytkään. Syksy on kuitenkin saapunut, ja tehnyt sen jälleen: peukaloinut energiatasoni kokonaan. Paljon pitäisi, mutta mitään ei jaksaisi. Ulko-oven raottaminenkin vaatii ponnisteluja. Olisinpa talviunille vetäytyvä muumi..

Mutta tarkemmin ajateltuna on näillä kaikilla syysmyrskyillä puolensakin. Syksyisin koti tuntuu enemmän kodilta, kuin milloinkaan muulloin. Kun ulkona on pimeää ja hyisen kylmää, koti on kuin turvasatama – periturvallinen ympäristö, täysi vastakohta märän asfaltin nielaisemille katuvaloille ja puiden oksista päähän tippuville vesipisaroille. Eräänä päivänä löysinkin itseni hymyilemästä yksikseen ajatellessani tätä taloa. Kotiani. Kuinka pitkän aikaa pelkäsin, ettei tämä talo alkaisi koskaan tuntua kodilta. Nyt se tuntuu. Viimein. Tai on oikeastaan tuntunut jo pitkään, mutta nyt vasta ymmärrän sen. Ja tätä kirjoittaessa hymyilen jälleen. Kukapa ei hymyilisi. Kukapa voisi olla hymyilemättä, kun maailmalla on tarjota ainutlaatuinen paikka, minne mennä kerta toisensa jälkeen kaikkea sadetta, viimaa ja kylmiä varpaita pakoon.



Omaan turvasatamaani on viikonlopun aikana rantautunut jotain hirmuisen mieluista, Clasun valosarja nimittäin. Kun Clas Ohlson avasi verkkokauppansa jokunen kuukausi takaperin, päätyi ostoskoriini välittömästi ne blogipiireissäkin suurta suosiota niittäneet metallikori, washiteippi ja koristevalosarja. Koska olen kovaan ääneen ennättänyt jo töissäkin julistaa aloittaneeni joulunodotuksen, ajattelin KAUSIvalojen hetken koittaneen myös sisätiloissa. Etenkin nyt kun päätökseni kuusettomasta (perinteistä poikkeava vaihtoehto on kylläkin tulossa) joulusta on vahvistunut, halusin tuoda olohuoneeseen tunnelmaa muutenkin kuin vain kynttilöillä. Siispä koko viikonloppu on tapitettu televisiota valosarjan hämyisessä loisteessa. Ja voi jehvana kun mä niin tykkään! Enää pitäisi päättää, pidänkö valosarjan noin, vai annanko sen vaeltaa pitkin seinää aina lattialle saakka. Katsotaan.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Indiedays Inspiration

Onhan siitä jo tovi kuiskuteltu, ja heitelty ilmaan monenmoisia arvauksia. Näin julkistuspäivän lähestyessä ei tarvitse enää vain sipistä ja spekuloida, asiasta voi puhua jo ihan ääneen ja faktoihin nojaten. Kuvavirta. Yksi sivusto. 300 blogia. Hervoton läjä ideoita ja inspiraatiota. Nyt ei olla lanseeraamassa uutta portaalia, kyseessä on nimittäin Suomen suosituimman blogiportaalin, Indiedaysin, uudistus. Muotiin, kauneuteen ja lifestyle-aiheisiin keskittyneen portaalin sisältö laajenee nyt myös ruokaan, sisustukseen ja lifestylen uusiin aiheisiin. Jatkossa Indiedaysin omien blogien lisäksi portaali kokoaa 300 blogin uusimmat, puhutuimmat ja kuumimmat postaukset värikkääksi kuvavirraksi. Melko kiehtovaa, vai mitä?

Mainittakoon, ettei Indiedaysin kelkkaan loikkaaminen tapahtunut itseltäni hetkessä. Kyllähän asiaa tuli pohdittua monet illat. Kuinka vaikea on sanoa suostuvansa johonkin, mistä ei ole saanut edes kunnolla kiinni. Kuluneen kuukauden aikana konseptiin perinpohjaisesti tutustuneena olen kuitenkin ollut äärimmäisen tyytyväinen, että päätin lähteä mukaan. Nyt me blogistit vain jäämme suurella jännityksellä odottamaan, millaisen vastaanoton Indiedays Inspiration saa!


Indiedays on avannut Inspirationin beta-version tutustuttavaksi jo ennen lanseerausta. Mikäli haluat pienen sneak peekin tulevaan uudistukseen, klikkaile itsesi SHOWROOMIN puolelle. Mukaan ilmoittautuneille lähetetään linkki ja tunnukset heti ensi viikon alussa, joilla pääsee tutustumaan Inspirationin hionnan alla olevaan beta-versioon. Muistakaa kuitenkin, että kutsuja on vain rajoitettu määrä!

tiistai 9. lokakuuta 2012

Tuu kattoon kattoon

Verhot, valaisimet ja matot. Siinä on sisustuksessa edelleen eniten päänvaivaa aiheuttavien kärkikolmikko. Sopivia ei tunnu löytyvän sitten niin mistään, ja mitä enemmän yrität etsiä, sitä vähemmän löydät. Ne vain tulevat vastaan puolivahingossa, jos ylipäätään tulevat. Ensin sen piti olla jotain romanttista, sitten jo modernia. Valkoinen väri olisi aivan ehdoton, vaikka seuraavaksi pohdiskeltiin jo mustaa. Se olisi ehdottomasti Kartellin FL/Y! Päätös oli viimein tehty, kunnes pyörsin senkin. Pyöreää, kulmikasta, kiiltävää, mattaa, mustaa, valkoista, hillittyä, hallittua... Voi hyvää päivää, voiko yhden keittiön kattovalaisimen valinta todellakin olla näin vaikeaa?!

Loppujen lopuksi mikä tahansa tuntui katosta vapaana roikkuvia sähköjohtoja ja jatkuvasti vallitsevaa pimeyttä paremmalta vaihtoehdolta, etenkin kun viikonlopun varttisatasten ja kolmekymppisten juhlinta lähestyi uhkaavasti. Niinpä turvauduimme paineen alla siihen vaihtoehtoon, joka oli ensimmäisten joukossa ollutkin. Kuukausitolkulla nurkassa köllötellyt kummajainen nostettiin kattoon, ja voi jumatsuikka, eihän se olekaan yhtään hullumpi! Se ei ole valkoinen, siinä ei ole romantiikkaa, eikä se ole edes hillitty tai hallittu. Se on hyvin pitkälti outolintu, mutta ehkä se toimii juuri outoudesta kumpuavan särmänsä ansiosta. Tykkään!



torstai 4. lokakuuta 2012

Ikeamainen haaste

Kiistaton suosikkiblogini, Tirlittan, värväsi minut tekemään Sisusta siis-blogista alkujaan liikkeelle lähteneen Ikea-aiheisen haasteen, joten haaste otettu vastaan, kiitos Katja! Kuvastoahan tänne periferiaan ei jaeta, mutta onneksi nettikuvastot on olemassa. Haaste käskee valitsemaan kolme tuotetta Ikean uusimmasta kuvastosta. Lisäksi pitäisi veikata uutta hittituotetta ja vieläpä nakittaa kolme bloggaajaa tarttumaan haasteeseen. Here we go...


Pikainen spurtti Ikeaan odottaa tiettävästi ensi kuun kynnyksellä, ja tästähän Ikeakammoinen poikaystäväni on varsin innoissaan. Tarkoituksenani on ostaa epätavallisen maltillisesti vain untuvatäkki päiväpeitteen virkaa toimittamaan ja läjä Malmeja yläkerran aulaan. Kollaasiin eksyi kuitenkin muutama tuote, joita en välttämättä ostaisi, mutta jotka miellyttävät silmää julmetusti. Esimerkiksi kuvan hirmuisen kaunis pöytäkokonaisuus olisi omiaan pieneen olohuoneeseemme, mutta saattaisi näyttää moderniutensa vuoksi aavistuksen kömpelöltä avosaumojen ja vinojen seinien keskellä. Lattiavalaisimellekaan ei ole mitään tarvetta, mutta koska Stockholm muistuttaa aavistuksen himoamaani Louis Poulsenin AJ:tä, päätyi sekin kollaasiin. Graafista tyynyä olen puolestaan katsellut jo niin pitkään sillä silmällä, että ehkä se olisi syytä kotiuttaa ilman tarkempia pohdintoja ostoksen kannattavuudesta, eihän tyynyjä koskaan voi olla liikaa. Itse hittituotteeksi valkkasin Ikean PS 2012-malliston seinävalaisimen, joka näyttää oudolta, mutta silti hirmuisen kauniilta. Mikäli harrastaisin enemmän seinävalaisimia, voisi moinen päätyä ostoskoriini ensi kuussa hyvin todennäköisesti.

Itse haluan puolestani haastaa alla olevat blogit, lystikkäitä hetkiä haasteen parissa!
Castle in the sky
janinamarian
Talo Kotimetsässä

maanantai 1. lokakuuta 2012

Juhlahumua

Syksyn suvereenisti paras puoli on syys- ja lokakuun vaihteeseen sijoittuva juhlatrio, joka keskittyy juhlistamaan sekä vuosipäivää, että kahden vuosipäivää viettävän syntymäpäiviä. Tämän vuoden juhlinnasta teki erityslaatuista sen mukanaan tuomat pyöreät vuodet ja pyöreiden vuosien puolikkaat (eikös se mennyt niin, että naiset täyttävät 25. syntymäpäivänsä jälkeen joka vuosi 25, hurraa, tervemenoa nuoruus). Olihan kaikkea tätä siis juhlistettava muutenkin, kuin tuttuun ja turvalliseen tapaan kotisohvan pohjalla loikoilemalla. Siispä viikonlopun ohjelmistoon kuului ikimuistoisen romanttinen ravintolaillallinen upeassa kellarirakennuksessa, jossa tunnelmoitiin hämyisessä valaistuksessa Johnny Cashin soidessa. Tähän ikään mennessä voisi luulla kokemusta karttuneen oikeista ravintoloista, mutta ei ainakaan meillä kahdella periferiassa asuvalla. Tästä syystä moinen ilta tuntui entistäkin ainutlaatuisemmalta. Ja tulipahan todettua, että juuri tällaiset hetket ovat niitä, joita parisuhde tarvitsee voidakseen hyvin. Nyt tuota iltaa voi muistella lämmöllä pitkän tovin.


Koska viime viikonlopun keskityimme toisiimme, olisi ensi viikonloppuna luvassa juhlimista ystävien kesken. Omien sunnuntain varttisatasten kunniaksi innostuin ostamaan paljon blogeissa esillä olleita ja kehuttuja Macaron-leivoksia. No hyi elmeri! Yhden söin irvistellen, toisen jouduin jo sylkemään pois. Liekö syy Pirkka-merkin, vai leivoksien ylipäätään, mutta voi hitsin vimpulat, mitä kuraa! Noh, vaikka lisäainehampurilaiset eivät hellineet makunystyröitä, olihan moinen värikimara melkoisen suuri ilo silmälle.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Taulukollaasi

Vuosi sitten muistan halunneeni lähes kokovalkoisen kodin. Silloin väitteet liiasta valkoisuudesta vain naurattivat, miten valkoista nyt muka voisi olla LIIKAA? Höpsis! Haluni rakentaa valkoinen pilvilinna teki piensisustuksen värivalinnoista todella yksinkertaista. Ostoskoriini päätyi niin suuret määrät valkoisuutta, että hetken suunnittelin haastavani itseni valkoisten tuotteiden ostokieltoon. Moiseen ei kuitenkaan tarvinnut ryhtyä, sillä kevään korvilla päälle iski armoton valkoisuusähky; kodin sijaan tunsin rakentavani sairaalaa.

Valkoisuusähkyn myötä karisi visiot valkoisesta kodista, joten oli paneuduttava niihin asioihin, joista oli edelleen täysin varma. Yksi näistä oli makuuhuoneemme mustat kontrastiläiskät. Tätä visiota mukaillen tein muun muassa itseäni inspiroivan taulun makuuhuoneen yöpöydälle. Yöpöytien saapumista odotellessa taulu päätyi vahingossa olohuoneen ikkunalaudalle. Kyse oli silkasta sattumasta, mutta siitä se ajatus sitten lähti...




Yksi pieni taulu oikeassa paikassa oikeaan aikaan sai ajatukset selkiytymään sekunnissa. Tuon onnekkaan sattuman jälkeen olohuone on saanut todellista kontrastiterapiaa suurina annoksina. Läjä tyhjiä kehyksiä nojaili kuukaudesta toiseen ikkunaa vasten odotellen allekirjoittaneen inspiraatiota. Pienen motivaatiopuuskan myötä ikkunalauta tarjoaa viimeinkin kodin valmiille kollaasille, ja siinäpä komeilee nyt enemmän tekstiä kuin missään koskaan ikinä milloinkaan. Haha. Nyt mustaa tuntuu olevan huoneessa ihan riittämiin, joten tähän on hyvä rauhoittua.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Uusi perheenjäsen

Kahden karvatassukan ja ihmishissukan muodostama nelihenkinen perheemme sai pitkään kaavailtua ja hartaasti odotettua lisäystä viikonlopun aikana. Pitkään mietin ja pohdin, kyselin ja selvittelin, emmin ja epäröin. Yksi ehdotti vain uusia lisävarusteita, toinen kertaheitolla uutta kokoonpanoa. Ehdottelivat milloin mitäkin. Käteenkin pitäisi kuulemma istua, liikkeessä pitäisi käydä kokeilemassa. Ja kutun villit. Milloinpa minä olisin toisia kuunnellut, saati uskonut. Oman pääni mukaan tein, siten kuten hyvältä tuntui. Ja satavarmasti uskoin erinomaisen valinnan tehneen, uskon edelleen. Mutta olihan yllätys kuitenkin suuri, kun posti-Paten tuoman paketin kätköistä hypähtikin esiin kunnon järjestelmäkamera. Jatkossa (kun nyt vain hoksaisi sen muistikortin hankkia) käsilläni tulee lepäämään kolmatta kertaa enemmän painoa, mitä tähän mennessä. Liekö siis ihme, että Canonin rinnalla Olympus alkaa muistuttaa enemmänkin kompaktikameraa, mitä järjestelmäkameraa.


Enkä sitten keksinyt parempaakaan päivää kuvata kamerakoplaa, kuin sateisen ja synkän iltapäivän. Sisäänrakennettu salama kun on suurimmaksi osaksi syvältä sieltä, joten ihasteltavana on vain Canonin digikameran näkemys herkkyyssäädöillä pahoinpidellystä kohinakuvasta, pardon moi!

perjantai 14. syyskuuta 2012

Syksy tuli!

Onko se todellakin täällä, syksy siis? En saata uskoa. Jo kolmatta kertaa kuluneen KIIREISEN viikon aikana jouduin turvautua villakangastakkiini, kun aamun lämpöasteet voitiin laskea yhden käden sormilla. Hrr. Auton konepellille pudonneet pihlajanmarjatertut ja eteiseen kulkeutuneet lehden reppanat antavat karvaan muistutuksen kesän päättymisestä. Pitkän henkisen tsemppauksen myötä olen viimein onnistunut jättämään hyvästi suloisille ballerinoilleni, ja kaivamaan uskollisesti palvelleen tennarikatraani esiin. Kun sisäinen patteripoliisinikin on joutunut luovuttaaa, ja laittaa muutamana yönä makuuhuoneen lämmityksen päälle, on se kai jo myönnettävä; kesä on enää kaunis muisto vain, ja syksy on saapunut. Siispä nyt ballerinojen ja boleroiden sijaan takki ja tuubihuivi odottavat kääriytyjäänsä, kun tämä neiti suuntaa katsastamaan, kuinka Kokkola näyttää itsestään aivan uuden puolen Kaupan ja kulttuurin yössä.


Näin loppuun muistuttelisin vielä osallistumisesta käynnissä olevaan lukijatutkimukseen (oikea sivupalkki). Osallistumalla tutkimukseen tarjoat allekirjoittaneelle kattaavaa tietoa lukijakunnasta ja mahdollisuuden kehittää sivustoa. Lisäksi sinulle tarjoutuu mahdollisuus voittaa 50 euron arvoinen SuperLahjakortti, josta voit lukea lisää täältä. Nyt siis kipin kapin osallistumaan!

perjantai 7. syyskuuta 2012

Uutta blogistaniassa: Inspiration!

Olen ollut jo tovin täpinöissäni, ja pitänyt pienen pientä salaisuutta sisälläni. Nyt on tullut kuitenkin aika paljastaa, mistä oikein on kyse. Lokakuussa nimittäin blogimaailmaan syntyy uusi jännittävä Inspiration-konsepti, johon TSOT on kutsuttu mukaan!

"Inspiration tarjoaa lukijoille ennennäkemättömän tavan seurata blogeja kuvavirran avulla, tietokoneelta ja mobiililaitteilta. Lukija saa sivuston kautta seurattavakseen 300 mukaan kutsuttua laadukasta blogia, jotka tarjoavat inspiraatiota ja ideoita muodin, kauneuden, ruoan, sisustuksen ja lifestylen maailmasta. Bloggaajalle Inspiration avaa tilaisuuden päästä esille Suomen johtavalla blogisivustolla ja löytää uusia lukijoita."

Sen enempää Inspiration-konseptista paljastamatta voin luvata, että blogini tulee toimimaan edelleen itsenäisesti. Kaikki pysyy ennallaan osoiterivejä myöden, ja bloggailuni jatkuu samaan malliin kuin ennenkin, hyvässä ja pahassa. Nyt jään innolla seuraamaan, ketkä kaikki ovat lähteneet tähän yhteistyöhön mukaan.

PS. Blogini sivupalkissa tulee iltapäivään mennessä näkymään TNS Gallupin toteuttama lukijatutkimus, jossa kartoitetaan blogin lukijoiden taustoja ja kiinnostuksen kohteita. Olisin hirmuisen kiitollinen, jos teiltä lukijoilta löytyisi pieni hetki aikaa vastata tuohon tutkimuksen pop-up -kyselyyn, johon vastanneiden kesken arvotaan palkinnoksi 10 lahjakorttia. Näiden paljastusten myötä toivotan iloista viikonloppua kaikille!


keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Well I'm on my way home sweet home..

Ulkona tuulee, melkeinpä myrskyää. Samanlainen myrsky käy pääni sisälläkin, kun äkäinen flunssa taltutti allekirjoittaneen vuodelepoon. Jälleen kerran sain tautini poikaystävältä, kuinkas muutenkaan. Arvailujen varaan kuitenkin jää, mistä tauti alun perin löysi tiensä taloon. Ehkäpä kovasti tautiselta vaikuttaneelta asiakkaalta, jolla on tapana viettää kaikki mahdollinen vapaa-aika poikaystäväni työpaikalla (oikeasti, mitä ihmettä?). Ehkäpä nuhaiselta perheeltäni, kun yhteisvoimin menimme tervehtimään leikkauksesta toipuvaa isääni sairaalaan. Tai ehkäpä siltä mieheltä, jolta ostin vastikään elämäni ensimmäisen ihka oman auton. No, riippumatta siitä, kuka taudin tartuttajana toimi, harmistuttaa sairastuminen aivan vimmatusti. Korkean työmoraalin omaavana ihmisenä poden hirvittävää syyllisyyttä, etten saanut kammettua itseäni aamulla sängystä ylös, ja että olen joutunut moisen bakteerimyrskyn kohteeksi. Toisaalta onhan tästä tilasta pakko repiä jotain hupiakin; huomisen kuravellitouhu (lue: siivous) jää jonkun aivan muun harteille, kuin minun. Ja vaikka nyt saankin iloisesti luistaa yhdestä siivouspäivästä, tehtävänäni on parantua mahdollisimman pian, jotta saan jälleen arjen rullaamaan.

perjantai 31. elokuuta 2012

Vihreä talvi

Tätä neitiä vaivaa väsymys, tai on oikeastaan vaivannut lähes koko viikon. Yksi ainoa huonosti nukuttu yö alkuviikosta piti huolen siitä, ettei pirteys päässyt vaivaamaan sen jälkeen yhtenäkään päivänä. Haukottelukin on äitynyt jo sellaisiin mittakaavoihin, että pelko leukaluiden menemisestä pois paikaltaan on ollut täysin perusteltua ja aiheellista. Siispä tässä on yritettävä hankkiutua eroon vuosisadan univajeesta viikonlopun avustuksella.

Noh, väsy tai ei, elokuun viimeistä viedään fiiliksestä huolimatta. Huomenna se syksy jotenkin konkretisoituu. Syyskuu. Pirskatti. Mihin lie kesäkin kadonnut. Eihän syksyssä mitään varsinaista vikaa ole, pääseepähän käpertymään kotisohvalle viltin alle kynttilöiden tuikkiessa, ja saapahan kaivaa kaappien kätköistä esiin suosikkineuleensa ja -takkinsa. Syksy tietää kuitenkin väistämättä talvea, ja se nakertaa kaikista eniten. Aiempien kirjoitusteni perusteella ei taatusti ole jäänyt epäselväksi, että lumi ja pienet pakkaset ovat mielestäni kivoja aikavälillä 23.12.–26.12. Sen ajan ulkopuolella en tarvitsisi lunta, saati pakkasia. Mutta kuka lie tämä Suomen sään keksinyt. On vain vihreitä ja valkoisia talvia. Nytkin tätä vihreää talvea saa fiilistellä sen verran kovasti tutisten, että kotiin päästyä on heti ensimmäiseksi napattava suosikkishaali ympärilleen eteisnaulakosta. Sen turvassa on varsin mukava hytistä loppuilta.




maanantai 27. elokuuta 2012

Venetsialaiset

Täällä vietettiin lauantaina yhtä juhlasuosikkieni kärkikolmikkolaista, Venetsialaisia nimittäin. Tuo veneily- ja mökkeilykauden päätösjuhla on ehdottomasti yksi syy, miksi en haluaisi koskaan muuttaa länsirannikolta pois, pidän siitä niin paljon! Tuona kyseisenä iltana pihalla oli kahden tusinan ulkotulen ja kynttilän valomeri, ja sisällä jatkui sama linja. Naapureillekaan ei varmasti jäänyt epäselväksi, että allekirjoittanut on todellinen kynttiläholisti. Nyt siis tunnelmapitoinen kynttiläkausi on avattu virallisesti täälläkin, pianhan tässä voi alkaa odottelemaan joulua, hah!






perjantai 24. elokuuta 2012

...and that's who i am.

Bongasin heti aamutuimaan Coconut White-blogista mielenkiintoisen linkin, jonka takaa löytyi hirvittävä määrä kuvia teksteineen. Useammasta niistä löysin itseni paremmin kuin hyvin, ja ajattelin jakaa nuo kuvat myös teidän kanssanne. Tämä on varsin hauska tapa kertoa itsestään jotain sellaista, mikä ei käy suoranaisesti ilmi kirjoituksista. Siispä this is who I am...
























Nyt haastan teidät muutkin kertomaan jotain itsestänne!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...