tiistai 15. maaliskuuta 2011

Kontrolloitua kevätshoppailua

En tiedä paljoa, mutta yhden kiistattoman faktan tiedän; shoppailu tulee aina antamaan minulle lumoavan euforisen tunteen. Astun sisään putiikkiin, löydän jotain vastustamattoman ihanaa, astelen määrätietoisesti kassalle ja annan kokonaisvaltaisen hyvänolontunteen vallata minut. Tämä lumous päättyy kuitenkin välittömästi kaupasta poistuttaessa, sillä vihdoin järki kontrolloi minua, eivät tunteet. Vasta kaupan ulkopuolella alan miettiä, oliko harkitsematon ostoskäyttäytymiseni taaskaan viisas teko. Toimin täysin käänteisesti punnitessani ostostapahtuman kannattavuutta vasta jälkikäteen.

Onnekseni en ole sokea käytökselleni, joten osaan myös etsiä ratkaisuja toinen toistaan kiperimmille tilanteille. Eihän mikään ole periaatteessa muuttunut. Joidenkin asioiden kohdalla toimin vain kuin laukkuni magneettikiinnitys – tietyt asiat kaupassa vetävät minua luonnostaan puoleensa. Viikonlopun aikana näin kaupassa kauniin huivin. Se olisi ollut niin söpö, niin minua. Silmäilin sitä pidemmän tovin. Otin sen käteeni. Kuljin se mukanani ympäri kauppaa. Tuijottelin huivia vielä hetken ja vein sen lopulta takaisin paikoilleen. Paikoillaan se olisi kyllä ollut kaulassanikin, mutta jos todella tarvitsisin kyseistä huivia, haluaisin ostaa sen vielä huomennakin. Kyllä se odottaisi minua kaupassa yhden ekstrapäivän. Vielä tähän mennessä huivia ei kuitenkaan löydy hyllystäni, ehkäpä en siis tarvinnut sitä. Tähän metodiin turvaudun hyvinkin usein löytäessäni kaupasta jotain sellaista, mitä en alunperin lähtenyt sieltä hakemaan.



Huivi siis jäi kauppaan, mutta jotain muuta tarttui matkan varrelta mukaan. Korostettakoon, että kaikki nämä löytyivät toki ostoslistaltani; irtopuuteri, lupaavalta vaikuttava ripsiväri, pari keväistä kynsilakkaa ja arskat. Vielä kun kivan takin löytäisi, olisi keväällä lupa tulla!

Mitä keväistä teidän ostoskoreihinne on eksynyt lähiviikkoiina?

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Mood swing coming in 30 seconds

Välillä muistutan liian monissa asioissa sydänkäyrää, enkä edes tarkoita mitään normaalia tasaisen rytmin käyrää, puhun nyt suurista heitoista suuntaan sun toiseen, harvinaisesta epätasaisuudesta. Oli kyseessä sitten tunne-elämän koukerot tai kiinnostuksen kohteet, yhtäkkiä kaikki varmaksi luultu ei olekaan niin varmaa, kaikki heittääkin häränpyllyä. Varmoja asioita alkaa kyseenalaistaa. Varmasta tuleekin täysin epävarma. Välillä ymmärrys itseään kohtaan alkaa loppua.

Tämä pätee myös ostoskäyttäytymiseen. Ainoa tasainen ja pysyvä asia elämässäni on pakottava tarve saada shoppailla. Se taas on asia erikseen, mitä shoppailen ja missä shoppailen. Ennen blogin perustamista minulla oli pakottava tarve tuhlata kaikki rahani, jopa ne ruokaan tarkoitetut, vaatteisiin, kenkiin ja laukkuihin. Keskityin juoksemaan väliä Gina Tricot - H&M - Seppälä niin pitkään, etten yksinkertaisesti enää löytänyt mitään ostettavaa. Yhtenä päivänä shoppailin jopa niin paljon, että sain riesakseni selkä- ja hartiasäryt peräti viikoksi. Shoppailin itseni kipeäksi, kirjaimellisesti.

Nyt en ole käynyt vaatekaupoissa aikoihin. Tai sehän nyt on kovin suhteellinen käsite. Täsmennettäköön, etten ole siis asioinut yhdessäkään putiikissa vaatteiden vuoksi yli kuukauteen. Se on minulle pitkä aika se. Ja tähän ei nyt lasketa mukaan niitä kolmia legginssejä, jotka löysin viikko sitten ollessani mummon ja äidin kauppaseurana, eikä niitä söpöjä pinkkejä tennareita, jotka huusivat nimeäni kesken ruokaostosten! Ne eivät olleet vaatekauppoja, ne olivat marketteja! Ei niitä voi laskea! Eihän?

No kuinka ollakaan, enää vaatteet eivät siis ole tärkeimmässä roolissa ostoslistallani, eivätkä oikeastaan edes herätä suurempaa kiinnostusta.  Huoh.Tällä hetkellä minua polttelee järjetön halu panostaa sisustukseen. Ongelmahan nyt on vain sellainen, että olen jo sisustanut kodin mieleisekseni ja tilakin alkaa olla vähissä. Välillä tekisi mieli muuttaa suurempaan asuntoon, jotta olisi enemmän tilavaraa sisustaa! No, oli miten oli, eilisen myöhäisiltana päädyin tyydyttämään ostoshimoani ja tilaamaan vuosia kuolaamani lattiavalaisimen Ellokselta. Tripodin hinta oli kerrassaan suolainen, 189 euroa. Alennuskoodin ansiosta valaisin tuli kuitenkin puolet halvemmaksi. Se on edelleen paljon rahaa se, mutta huomattavasti alkuperäistä vähemmän. Siispä pujottelin nettiostoskorini kanssa kassalle (ilman ainoatakaan vaatekappaletta listalla) ja nyt vain yritän malttaa mieleni toukokuuhun saakka.



kuva täältä
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...