maanantai 12. joulukuuta 2011

Lumiset terveiset

Sain juuri kolattua talven ensimmäiset lumet pois pihalta. Jännästi sitä kesän ja syksyn aikana unohtaakin, miten kenkkua puuhaa tuo lumenluonti voikaan olla. Lisäksi pieni lumikola tekee askareesta entistäkin suuritöisempää ja turhauttavampaa. Suurempi kola voisi olla ihan näppärä, sellaisen puskemiseen jopa minun voimani riittäisivät, kun kyseessä on vielä toistaiseksi kevyt lumikerros. Juuri nyt käytössämme on kuitenkin pieni kola ja minun lyhyt pinna. Näinä hetkinä kadehdin niitä, jotka saavat nauttia huoltoyhtiön palveluista.

Viikonlopun aikana saimme viimein koottua Ikeasta kuukausi sitten kotiutetun Dombås-vaatekaapin (MIKÄ NIMI!). Koska halusin kaapin päälle jäävän tilaa rottinkikoreja varten, oli kyseinen kaapintekele juuri sopivan matala yläkertaan, jossa huonekorkeus on nukkekotimaiset 2,3 metriä. Kaapin oli kyllä tarkoitus pönöttää makuuhuoneessamme jo aikaa sitten, mutta kokoamista oli viivyttämässä haluni hoitaa lattialistoitus kuntoon ennen kokoamisoperaatiota. Tiedättehän te listoituksen. Sen pienen viheliään homman, joka tuntuu siirtyvän aina vain kauemmaksi tulevaisuuteen. Siinä ajan kuluessa silmä tottuu kyseiseen puutteeseen, eikä loppusissaan edes käynti kyseisessä huoneessa auta muistuttamaan listattomuudesta. Mjoo. Näin siis meillä.


Kaapin noustessa pystyyn tein kerrassaan mieltäylentävän huomion: suurempi kaappi tuntui havainnollistavan erinomaisesti lattian ja seinien kieroutta. Nämähän ovatkin talossa juuri niitä seikkoja, joita haluan korostaa entisestään, ehm. No, ei "pieni" vinous mitään. Pyllylleni meinasin lentää viimeistään siinä vaiheessa, kun sain kaapin vetimet käsiini. En villeimmissä kuvitelmissanikaan osannut odottaa törmääväni niin rumiin hantaakeihin, vaikka kyse olikin Ikeasta. Korjatakseni tämän hirvittävän vääryyden, kipitin ensitöikseni kauppaan. Nyt pöydällä kiinnitystä odottaisi kolme rehellistä rautavedintä, joilla painoakin on enemmän, kuin yhden höyhenen verran.


Lisäksi olin jo pitkään haaveillut hankkivani hurrikaanin, joten viimein ostosreissultani tarttui vetimien lisäksi mukaan lasimalja, jonka metalliosat olivat sävyltään kaunista ja hieman mattamaista köyhänmiehen hopeaa. Koska maljassa oli (useista kuperapohjaisista maljoista poiketen) piikki, ei pohjamateriaalin hankkiminen olisi ollut pakollista. Halusin kuitenkin kiviä mukaan tuomaan hurrikaaniin jotain väriä ja elävyyttä. Nyt tämä sisustustakan korvaava viritelmä jää odottamaan sisuksiinsa suurempaa kynttilää ja paikkaa olohuoneessa, jossa vallitsee tällä hetkellä kaaos paneelimaalauksen jälkimaininkeina. Haha.

1 kommentti:

  1. Oi, mistä kaupasta noin ihania rautavetimiä löytyy?

    VastaaPoista

Mielipiteiden kirjo ja jatkuva erimielisyys luovat vain erinomaisen mahdollisuuden oppia ja kehittyä. Anna siis mielipiteidesi näkyä. Muista kuitenkin, että blogin takana on tuiki tavallinen ihminen tunteineen, aivan kuten Sinäkin.

- Janika

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...