keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Tyyli-minä jäähyaitiolla

Mieltymykset ja kiinnostuksen kohteet ovat niitä asioita, jotka ennättävät muuttumaan lukuisia kertoja pienenkin ajan sisällä, eritoten meillä naisilla, ja vielä erityisemmin allekirjoittaneella. Muutokset näissä ovat suurimmaksi osaksi tahattomia ja näin ollen niitä on melko vaikea havaita lyhyellä tähtäimellä. Jossain vaiheessa sitä vain herää tilanteeseen, jossa aivopuoliskot tuntuvat vaihtaneen paikkaa - milloin ovat päällekkäin, milloin vierekkäin ja milloin toinen teillä tietämättömillä. En tiedä, koenko näitä muutoksia keskivertonaista useammin, mutta syytän asiasta n-geeniäni. Se vaikuttaa minuun varsin voimakkaasti!

Toinen muutosaltis, vaikkakin n-geenin tavoittamattomissa oleva asia, on elämäntilanne. Teoriassa tässä asiassa pitäisi tapahtua huomattavasti vähemmän muutoksia, mitä mieltymyksissä, mutta toisinaan suuria muutoksia saattaa tapahtua pienelläkin aikajanalla. Ajatusmaailmani muokkautuessa vaivihkaa taka-alalla, elämäntilanteeni ottaa draamakuningattaren roolin pitäen siitä huolen, että muutos ei varmasti jää huomaamatta. Haluaisin kaataa tämän seikan huonon tuurin harteille.

Lyhyestä virsi kaunis: Blogin perusti neiti, jolla oli pieni ja viihtyisä koti - täydellisesti sisustettu, täydellinen turvasatama. Kun rahoille ei keksinyt muutakaan käyttöä (ottaen huomioon kyvyttömyyden säästää), päätti neiti tarjota katetuottoa muodin- ja kauneuden alalla toimiville yrityksille. Olin todellinen laupias samarialainen eritoten eBayn myyjille. Nyttemmin blogia yrittää herätellä takaisin henkiin neiti, jonka kynnet eivät puolenkaan vuoden jälkeen ole oppineet kestämään hiomapaperia lyhentymättä. Vartalokaan ei ole vielä ymmärtänyt, että mustelmien tuottamisen sijaan energiaa voisi käyttää esimerkiksi kaloreiden kuluttamiseen. Mainitsemattakaan sitä faktaa, että allien taakse kätkeytyneiden hauisten ympärysmitta on kasvanut ainakin metrin verran.

Olen miettinyt blogia useasti suurella haikeudella. Olen miettinyt sitä pukiessani toistuvasti collegehousut ja hupparin päälleni. Olen miettinyt sitä vetäessäni hiukset nopeasti nutturalle. Olen miettinyt sitä harmitellessani jokaista maalilla pilattua vaatekappaletta. Olen miettinyt sitä myös joka kerta kävellessäni suosikkivaatekauppojeni ohitse tietäen, että jokainen ylimääräinen lantti menee joko maaliin, laminaattiin, paneeliin, listoihin, kodintekstiileihin tai huonekaluihin. Milloin mihinkin, mutta ei koskaan itseeni. Olen asettanut omat tarpeeni taka-alalle, jotta voin panostaa tähän taloon. Tahtoisin kutsua tätä taloa kodiksi, mutta siihen vaaditaan enemmän, kuin katto ja seinät. Koska en löydä sanoja kuvatakseni kodin tärkeyttä, lienee sanomattakin selvää, miksi haluan niin kovasti siihen panostaa.

Seurauksena siitä, että haluan tuloksia nopealla aikataululla, olen joutunut tekemään kompromisseja. Näiden kompromissien myötä olen passittanut hampaat irvessä tyyli-minäni jäähyaitiolle. Kesti vain vaivaiset kahdeksan kuukautta ymmärtää, ettei se automaattisesti tarkoita samaa kohtaloa blogille. Tämä tosin vain tukee minulle annettua tietoa siitä, että omistan harvinaisen hitaan sytytyksen. Siispä jatkan siitä, mihin viimeksi jäin, ja tuoden jotain uutta mukanani! Toivottavasti se saa positiivisen vastaanoton! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mielipiteiden kirjo ja jatkuva erimielisyys luovat vain erinomaisen mahdollisuuden oppia ja kehittyä. Anna siis mielipiteidesi näkyä. Muista kuitenkin, että blogin takana on tuiki tavallinen ihminen tunteineen, aivan kuten Sinäkin.

- Janika

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...