lauantai 26. marraskuuta 2011

Sohvan kirous

Kun olohuoneen ainoan potentiaalisen sohvansijoitusseinän leveys on tulitikkurasiamaiset 221,6cm, on varmaankin melko helppo päätellä, että noin 20cm seinää pidemmän divaanisohvajärkäleen sijoittaminen tuottaa pienoisia vaikeuksia. Krhm. Koko ei toki ollut ainoa harmaita hiuksia aiheuttava tekijä, sitä oli myös väri ja materiaali. Jotenkin romantiikkaa, raikkautta ja vaaleutta tavoitteleva uusi sisustusminäni ei mieltänyt tummanruskeaa ja selkeälinjaista sohvaa enää omakseen. Tai olihan se juuri omiaan yksiööni. Sinne se sopi kuin nenä poskien väliin. Tähän rintamamiestalorotiskoon ja uudistuneeseen visioon unelmasisustuksesta se ei kuitenkaan sopinut yrittämälläkään. Lisäksi voitteko edes aavistaa, miltä näyttää tumma sohva, joka on valkoisen pohjavillan omistavan ragdollin ehdoton suosikkipaikka talossa. Vannon, ettette edes halua tietää. Ette myöskään halua tietää, miltä näyttää sohva, jonka materiaali on houkuttelevasti samankaltainen raapimispuun kanssa. Voi että, kun minä sitten välillä rakastankin kissaani! ♥

Minuun iskee aivan hirvittävä kaiho ja haikeus, kun katselen tätä yksiöni olohuonenurkan kuvaa. Kotini oli minun makuuni täydelisesti sisustettu, ja olisi se sitä edelleen, vaikka rintamamiestaloa sisustankin aivan eri tyylillä.
Voihan ikävä!

Celestial´s American Beauty eli Booty, Tuuki, Tuuti, Tuutti, Tuutikki, Tukiainen ja Tuuki Boogie Woogie. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja tämä lapsi sattuu olemaan ruskeanaamio bicolour ragdoll-neiti, joka tykkää noutaa, seurata, jutella, leikkiä vedellä, ja ennen kaikkea aiheuttaa ylitsevuotavia rakkauskohtauksia. ♥


Toiveissa oli siis sohva, joka olisi sirompi, vaaleampi ja kissankarvaystävällisempi. Silloin mieleeni juolahti Ektorp. Tuo Ikean kaunein sohvamalli, jonka näin ensimmäistä kertaa muutama vuosi sitten Soilen Sisustus ja Sepustus -blogissa divaanimuodossa. Tänä päivänä kyseistä sohvaa bongaa monissa kodeissa, mutta liekö ihme, onhan sohva niin kovin kaunis! Harmitusta aiheutti vain se, että lähin Ikea löytyy miljoonan (oikeasti 350) kilometrin päästä. Etsiessäni toista sohvavaihtoehtoa, onnistuin bongaamaan paikallisesta huonekaluliikkeestä täydellisen Ektorp-kopion. Myyjän antama kuvaus luonnonvalkoisesta sohvahupusta kuulosti kauniilta murretulta valkoiselta, joka olisi täydellinen olohuoneeseen. Tyydyin sanalliseen kuvaukseen, sillä näytetilkkua kyseisestä kankaasta ei ollut saatavilla. Pettymys oli suuri, kun vastaanotin sohvan eilen. Näemmä vahvasti beigeen taittava ja hyvin likaisen näköinen kangas vastasi myyjän käsitystä luonnonvalkoisesta. Ei auttanut kuin marssia myymälään vaatimaan rahoja takaisin. Liike myönsi virheensä ja sain rahani takaisin, onneksi. Viiden viikon odotus meni kuitenkin kankkulan kaivoon, mikä harmittaa edelleen todella kovasti. Siispä ainoa jäljelle jäävä vaihtoehto on matkustaa Ikeaan sohvan perässä. Parhaillaan elättelen toiveita, että saisin viettää joulua sohvallisessa kodissa. Nähtäväksi jää, toteutuuko toive. Voihan mustikka!

Kuten kuvastakin voi erottaa, vertailukohtana toimivan valkoisen pitsin ja sohvan "luonnonvalkoisuuden" välillä on aika huima ero. Ja mukava kuviointikin kankaassa on, näyttää nimittäin valmiiksi likaiselta! Värissä erikseen ei olisi mitään vikaa, mutta ei se minun visiooni olohuoneen sisustuksesta sopinut. Harmi!

1 kommentti:

  1. Hei, tiesitkö, että Ikealla on myös verkkokauppa. Katsoin, että Ektorpia saisi sitäkin kautta: http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/categories/departments/living_room/series/07488/
    Blogisi on tosi hauska - ja lohdullinen;)

    VastaaPoista

Mielipiteiden kirjo ja jatkuva erimielisyys luovat vain erinomaisen mahdollisuuden oppia ja kehittyä. Anna siis mielipiteidesi näkyä. Muista kuitenkin, että blogin takana on tuiki tavallinen ihminen tunteineen, aivan kuten Sinäkin.

- Janika

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...