maanantai 21. marraskuuta 2011

Senkin entisöintiä

Sisustusmakuni oli vielä muutama vuosi sitten suhteellisen moderni ja pelkistetty. Selkeät linjat ja yksinkertaisuus olivat äärimmäisen tärkeitä seikkoja, ja kotoisuudesta piti huolen kynttilät ja muutama pieni ja sievä esine. Silloin Ikean Expeditkin näytti todella hyvältä. Toisin on asianlaita nyt. Siirtyessäni rintamamiestaloon, sisustusmaku koki jonkinlaisen räjähdysmäisen muutoksen. Puutaloon, jossa oli narisevat portaat, kierot seinät ja huonosti kohdistetut jiirikulmat, ei sopinutkaan enää se tv-tason virkaa toimittava Expedit. Kulmikas divaanisohvakaan ei kokonsa, saati näkönsä puolesta sopinut yhdeksän neliön olohuoneeseen. Oikeastaan sänkyä lukuun ottamatta yksikään huonekaluni ei enää sopinut ajatusmaailmaani, jonka oli vallannut termit maalaisromanttinen, vintage, shabby chic, tanskalaisromanttinen ja romuromanttinen. Ainoa muutoksessa mukana seurannut asia oli mieltymys luonnonläheisiin sävyihin, mutta nekin aiempaa vaaleampina. Vielä vuosi sitten tasaisen värimaailman rikkomisesta piti huolen tehostevärit tekstiileissä, mutta enää ajatus harmaansinisistä samettikuvioiduista sohvatyynyistä ei tuntunutkaan omalta. Nyttemmin vaaleaa kokonaisuutta rikkovat luonnon omat materiaalit, joihin eräs ystäväni kehotti kiinnittämään erityisesti huomiota.

Sisustusmakuni heittäessä häränpyllyä kiinnitin ensimmäistä kertaa huomiota poikaystäväni nurkissa pyörivään senkkiin, joka oli luultavasti yhtä vanha, kuin itse talokin. Mikä oiva tv-taso Expeditin tilalle! Valitettavasti senkin todellinen kauneus oli naamioitunut Marimekon serviettiunikoiden ja halpojen vetimien taakse (tästä traagisesta kohtalosta oli vastuussa kyllä eräs toinen nainen, en suinkaan minä, heh). Lisäksi pöydän kansi oli ottanut kosteutta itseensä, ja oli halkeillut todella ikävästi. Tähän väliin voisin mainita asenneongelmani Marimekon kuoseja kohtaan, erityisesti Unikosta puhuttaessa. Onhan tuo suomalaisten ylpeys, mutta rajoittukoot elämäni ainoat Unikot penaaliini ja kukkarooni. Muuten en niitä kotiini tai elämääni tahdo.

Siispä aloitin kovan puurtamisen lipaston kanssa. Ensin yritin mennä sieltä, mistä aita on matalin; rapsuttelin liiman rypistämät serviettikuviot varovasti pois ja ruiskumaalasin senkin Betoluxilla. Voi voi, mikä virhe. Ehkä Unikko-kuosiakin hirveämpi vaihtoehto on valkoisen maalin alle peittyneet pörröiset Unikot. Ainoa vaihtoehto oli operoida senkin ongelmakohdat kuumailmapuhaltimella ja metallilastalla. Halkeillut kansi tosin vaati lisätoimia. Poikaystäväni ehdotti kannen korvaamista vanerilevyllä, mutta tämä särähti pahasti korvaani. En tahtoisi peittää upeaa ajan patinaa karkean ja tylsän vanerilevyn alle. Siksi tartuin tasohiomakoneeseen, sekä puupinnoille varta vasten suunniteltuun tasoitteeseen. Jopa tuli sileää! Nyt senkki odottaa tasoitekerroksen kuivumista yläkerrassa iltaan saakka, jolloin tartun vielä kerran hiomakoneeseen ja tasoitan kannen. Tämän jälkeen maalaan senkin ruiskun sijaan perinteisesti pensselillä välttääkseni valumat.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mielipiteiden kirjo ja jatkuva erimielisyys luovat vain erinomaisen mahdollisuuden oppia ja kehittyä. Anna siis mielipiteidesi näkyä. Muista kuitenkin, että blogin takana on tuiki tavallinen ihminen tunteineen, aivan kuten Sinäkin.

- Janika

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...