maanantai 14. marraskuuta 2011

Rintamamiestalo

Hupsista kupsista! Joko se on marraskuu? Huomenna tulisi tasan kahdeksan kuukautta viimeisimmästä postauksesta. Kyllä voi kerrassaan hävettää. Ei se taaskaan kiireestä johdu, ihan puhtaasti saamattomuudesta ja laiskuudesta. Ehkä tilannetta ovat edesauttaneet myös pienet ja vähemmän pienet muutokset elämässä. Katselin taannoin blogiani suurella kaiholla - päivä päivältä vanhenevaa viimeisintä postausta ja kävijälaskurin ammottavia nollalukemia. Tuntuu kuin blogi vain odottaisi poistamispäätöstä. Mutta en minä haluaisi tätä poistaa, en minä tätä luonut poistaakseni. Haluaisin pitää huolen, että blogi on olemassa vielä vuosienkin päästä. Tällä tahdilla ja asenteella se ei kuitenkaan taida ottaa onnistuakseen.

Ennen kuin ryhdyin kirjoittamaan tätä postausta, kävin kaikki vanhat kirjoitukseni läpi. Huvittumista herätti etenkin seuraava lause: "Välillä tekisi mieli muuttaa suurempaan asuntoon, jotta olisi enemmän tilavaraa sisustaa". Niin tosiaan. Lisää tilavaraa sisustamiselle. Että pitikin mennä moista sanomaan. Näiden kuukausien aikana 40 neliötä on saanut 60 lisäneliötä rinnalleen. Toisin sanottuna 40 neliön luhtitalo on muuttunut noin 100 neliön rintamamiestaloksi. Siinä onkin sitten tilavaraa sisustaa, ihan sellaisella mittakaavalla, että rahat ennättävät loppumaan ennen tilaa. Eikä se sisustaminen yksistään, mutta kun rintamamiestalon mukana tulee aina remontti. Kuka on esimerkiksi keksinyt vuonna 1952, että on ihan ok rakentaa talo vähän sinnepäin. Tai että ulkovessat ovat käytännöllisiä myös 30 asteen talvipakkasella. Tai että mitä enemmän pieniä huoneita, sen parempi. Tuloksena tästä jäljelle jäävät vain surkeat pohjaratkaisut, unohtamatta joka nurkan kattavaa kieroutta. Vatupassikin poksauttaa vesihelmensä ihan itsestään, nähdessään tämän talon.

Mutta toisaalta, onhan vanhoissa rintamamiestaloissa sielua ja karismaa, sitä ei voi kiistää. Lisäksi idyllinen rintamamiestalo antaa aivan loistavat edellytykset maustaa sisustusta maalaisromantiikalla. Ja niinhän se on, että talosta tulee koti, kun se tarjoaa ruumiille suojan ja sielulle lohdun. Eikös sisustus ja remontointi tähtää juurikin sielun lohtuun. Mutta voi tätä lompakon sisällä vaikuttavaa inflaatiota. Sielulleni on näemmä todella kallista tarjota lohtua, tai sitten sielulla on vain todella kallis maku!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mielipiteiden kirjo ja jatkuva erimielisyys luovat vain erinomaisen mahdollisuuden oppia ja kehittyä. Anna siis mielipiteidesi näkyä. Muista kuitenkin, että blogin takana on tuiki tavallinen ihminen tunteineen, aivan kuten Sinäkin.

- Janika

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...