sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Joulupöhnä

En ole kirkollinen, tai järkkymättömän uskonnollinen ihminen. Uskonto on mielestäni kaunis asia, mutta itse käsittelen aihetta omalla tavallani. Uskoni ei vaikuta jokapäiväisessä elämässäni, eikä se saa minua tekemään tai näkemään asioita toisin. Silti lasken itseni uskovaiseksi, pidän myös kirkon hartaasta ja rauhaisasta ilmapiiristä. Tänään kirkossa taitaakin olla paljon ihmisiä, sillä vietämme ensimmäistä adventtia. Pienenä saimme aina mummilta adventtikynttilän, jonka sytyttämisestä riitelimme pikkuveljeni kanssa joka ikinen päivä, aina sinne jouluaattoon saakka. Siinä iässä vuorottelu ei tuntunut reilulta, kun jäi itse joka toinen päivä paitsi siitä hauskuudesta. Voi sääli meidän vanhempia! Myöhemmällä iällä adventeilla ei ole ollut enää merkitystä, ainoastaan se on jotenkin konkretisoinut sen faktan, että joulu on pian ovella. Ihanaa!

Adventti oli kerrassaan loistava tekosyy lähteä ostamaan uusia joulukuusenkoristeita vanhojen (ja ehkä hivenen mauttomien) vaaleanpunaisten tilalle. Jostain syystä tänä vuonna minua ovat vetäneet puoleensa kaikki puna-valkoiset jouluun liittyvät asiat, joten joulukuusikin on sen mukainen. Vielä kun saisin aikaiseksi hankkia punaisen latvatähden! Puna-valkoista värimaailmaa on onneksi lehdet ja marketit pullollaan, eli en pääse joulumieltä pakoon edes arkisten ruokaostosten aikana. Tästä päivästä eteenpäin joulufiilis tulee olemaan luultavasti entistä enemmän läsnä, sillä joulukoristeita ihastellessa minut valtasi pitkästä aikaa se lapsellisen ihana joulupöhnä. Pöhnän iskeminen keskellä kauppaa aiheutti suurta hilpeyttä, äänekästä hihitystä, typerää virnistelyä ja luonnollisena seurauksena myös poikaystävän nolaamista. Heh. Kotiin päästyäni pistin heti glögin kuumenemaan, piparit esille, joululaulut soimaan ja kävin kuusenkoristeiden kimppuun. Joulu tulee, joulu tulee! ♥

 Ensi vuonna lupaan ostaa suuremman ja kauniimman valkoisen kuusen, jossa on myös hopeisia havuja. Tuo miniatyyrijoulukuusi aiheuttaa vain huvitusta nurkassa pönöttäessään. Onneksi olohuoneemme on pieni, joten se kompensoi kuusen pienuutta. Toiveajattelua, ehkäpä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mielipiteiden kirjo ja jatkuva erimielisyys luovat vain erinomaisen mahdollisuuden oppia ja kehittyä. Anna siis mielipiteidesi näkyä. Muista kuitenkin, että blogin takana on tuiki tavallinen ihminen tunteineen, aivan kuten Sinäkin.

- Janika

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...