tiistai 29. marraskuuta 2011

Ei menny taaskaan niinku strömsössä

Olen sotkenut ja pilannut vaatteitani kymmenillä eri maalisävyillä ja -merkeillä. Osaan kertoa kokemuksen syvällä rintaäänellä, että Bilteman halpamaali ei edullisesta hinnastansakaan huolimatta (19,90/ 5l) tarjoa riittävästi vastinetta rahoille, kun vasta viides kerros peittää jotenkuten. Tämän opin maalatessani porraskäytävän paneeleita kymmeneen otteeseen. Voin myös kertoa sen, ettei Lidlistä ostettu hitlermaali halua lähteä vaatteista, vaikka ne heittäisi pesuun välittömästi vahingon käytyä. Lisäksi (vinkkinä remontoijille) osaan myös kertoa, että Tikkurilan Remoplast on varmaankin markkinoiden halvin (8,90e/2,7l) ja hinta-laatusuhteeltaan parhain maali, vaikkakin A-pohjansa vuoksi sävytettävissä ainoastaan vaaleisiin sävyihin. Tiedän myös kertoa sen, että Betolux haisee järkyttävän pahalle järkyttävän pitkään, kiitos liuotinohenteisuutensa. Tämän sain kokea maalatessani portaita tärpättihuuruissa. Huolimatta vahvasta maalikäryistä ja ehkä liiankin kiiltävästä lopputuloksesta, halusin käyttää kyseistä maalia portaiden lisäksi myös entisöitävässä senkissäni. Nyt se on tehty. Enää vetimet puuttuvat, jotka olen pistänyt tilaukseen ulkomailta. Hurraa!


Senkki ei kuitenkaan ole tämän postauksen pointti. Teen siitä oman postauksen, kunhan vetimet vain saapuvat ulkomailta. Pointti on se Betolux, joka oli muka niin kivaa ja hyvää maalia. Entisöintioperaation jälkeen maalia jäi mukavasti yli. Silloin mieleeni juolahti porraskäytävä. Porraskäytävän umpinaisuus kun tuottaa pienoisia vaikeuksia tavaroiden siirtämisen suhteen. Portaat joutuvat koetukselle, kun toisessa päässä on kannattelemassa tällainen maailman onnettomuusalttein ja kömpelöin ihminen. Siitä syystä portaiden peilikiiltävä pinta on ottanut osumaa kerran jos toisenkin, milloin crosstrainerin, millon lepotuolin siirtämisen vuoksi. Nytpä minulla olisi maalia, jolla paikata portaat. No kutun villit.


Toimeliaana ihmisenä paikkailin eilen portaiden vekkejä, ja olin varsin tyytyväinen saadessani tuon takaraivossa kolkuttaneen työn pois listalta. Tänä aamuna oli ilo ylimmillään, kun talsin aamu-unisena portaita alas. Jokainen paikattu kohta hohkasi eri sävyn valkoista, kirkkaampaa valkoista, mitä itse portaat. Yön aikana portaani olivat muuttuneet albinoleppäkertuiksi! Hetken aikaa tilannetta tarkastellessani huomasin, ettei kyse ollut märästä maalista, valitettavasti. Harvinaisen hyvin oli maali kuivunut, kun ei edes kynnen räävintään reagoinut. Raahasin maalatun senkin portaiden vierelle, ja pintoja peilaillessani huomasin, että maalissa oli todellakin sävyeroa - ja paljon! Portaiden maali taittoi keveästi punertavaan valkoiseen, kun taas senkin maali taittoi keltaiseen (HUOM! Molemmat ostamani maalit olivat sävyttämättömiä perusvalkoisia!). Kiva homma oli tämä. Eipä siinä muuta kuin veitsi, vanulappuja ja tärpättipullo kouraan heti aamusta, ja paikkamaaleja rapsuttelemaan pois. Vaivaiset kahdeksan tuntia vierähti siinä operaatiossa. Kiitos kömpelyyteni ja huonojen työasentojen, on yksi sormistani turvonnut kaksinkertaiseksi, ja mustelmiakin on joka puolella. Tarvitseeko enää muistuttaa siitä huonosta tuurista tähän taloon liittyen? Heh.

2 kommenttia:

  1. Hah, jäin ihan koukkuun sun blogin teksteihin - sekä kuviin. Mielettömällä tavalla kirjoitat :D

    Löysin tänne kun googletin dc-fixistä, pakko kai se on lähteä sinne KodinTerraan (vaikkakin sijaitsee ehkä 150km päässä.) Ei meinaan löydy lähes mistään kaupasta täältä suunnalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipas iloinen kommentti, kiitos! Olen kuullut huhuja, että myös kirjakaupoista voisi löytyä dc-fixiä, joten pidähän silmät auki! :)

      Poista

Mielipiteiden kirjo ja jatkuva erimielisyys luovat vain erinomaisen mahdollisuuden oppia ja kehittyä. Anna siis mielipiteidesi näkyä. Muista kuitenkin, että blogin takana on tuiki tavallinen ihminen tunteineen, aivan kuten Sinäkin.

- Janika

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...