tiistai 15. maaliskuuta 2011

Kontrolloitua kevätshoppailua

En tiedä paljoa, mutta yhden kiistattoman faktan tiedän; shoppailu tulee aina antamaan minulle lumoavan euforisen tunteen. Astun sisään putiikkiin, löydän jotain vastustamattoman ihanaa, astelen määrätietoisesti kassalle ja annan kokonaisvaltaisen hyvänolontunteen vallata minut. Tämä lumous päättyy kuitenkin välittömästi kaupasta poistuttaessa, sillä vihdoin järki kontrolloi minua, eivät tunteet. Vasta kaupan ulkopuolella alan miettiä, oliko harkitsematon ostoskäyttäytymiseni taaskaan viisas teko. Toimin täysin käänteisesti punnitessani ostostapahtuman kannattavuutta vasta jälkikäteen.

Onnekseni en ole sokea käytökselleni, joten osaan myös etsiä ratkaisuja toinen toistaan kiperimmille tilanteille. Eihän mikään ole periaatteessa muuttunut. Joidenkin asioiden kohdalla toimin vain kuin laukkuni magneettikiinnitys – tietyt asiat kaupassa vetävät minua luonnostaan puoleensa. Viikonlopun aikana näin kaupassa kauniin huivin. Se olisi ollut niin söpö, niin minua. Silmäilin sitä pidemmän tovin. Otin sen käteeni. Kuljin se mukanani ympäri kauppaa. Tuijottelin huivia vielä hetken ja vein sen lopulta takaisin paikoilleen. Paikoillaan se olisi kyllä ollut kaulassanikin, mutta jos todella tarvitsisin kyseistä huivia, haluaisin ostaa sen vielä huomennakin. Kyllä se odottaisi minua kaupassa yhden ekstrapäivän. Vielä tähän mennessä huivia ei kuitenkaan löydy hyllystäni, ehkäpä en siis tarvinnut sitä. Tähän metodiin turvaudun hyvinkin usein löytäessäni kaupasta jotain sellaista, mitä en alunperin lähtenyt sieltä hakemaan.



Huivi siis jäi kauppaan, mutta jotain muuta tarttui matkan varrelta mukaan. Korostettakoon, että kaikki nämä löytyivät toki ostoslistaltani; irtopuuteri, lupaavalta vaikuttava ripsiväri, pari keväistä kynsilakkaa ja arskat. Vielä kun kivan takin löytäisi, olisi keväällä lupa tulla!

Mitä keväistä teidän ostoskoreihinne on eksynyt lähiviikkoiina?

3 kommenttia:

  1. Tuttu tunne tuo että jotkut tietyt asiat vetävät puoleensa kaupassa (vaatekaupassa). Itselläni ne on justiinsa takit ja kauluspaidat :D Mutta vaatteet maksavat. Miehenä tietysti noloa sanoa että itselleni kallis takki on esimerkiksi 100-140 euroa kun taas naisten takiksi se lienee vähintään normaalihinta..

    VastaaPoista
  2. Sitä kohtaa vietävän suuria houkutuksia melkein päivittäin. Kyseessä ei tarvitse edes olla vaatekauppa, pelkkä supermarkettikin tarjoaa houkutuksia toisensa perään. Siksi viisas veto onkin antaa ostospäätösten muhia pään sisällä päivän jos toisenkin. Toki kannattaa myös minimoida kauppareissut, etenkin jos tuhlaajasielu yhtään mielii säästää rahaa. Itse pyrin tähän parhaillaan. Mitä takkeihin ja vaatteisiin ylipäätään tulee, kaiketi olen äärettömän pihi naiseksi, sillä en koskaan laittaisi yli sataa euroa takkiin. Samassa veneessä siis kellutaan!

    VastaaPoista
  3. täällä jo odotellaan uutta kirjoitusta, tuntuu että blogisi olisi ihan lukemisen arvoinen :D

    VastaaPoista

Mielipiteiden kirjo ja jatkuva erimielisyys luovat vain erinomaisen mahdollisuuden oppia ja kehittyä. Anna siis mielipiteidesi näkyä. Muista kuitenkin, että blogin takana on tuiki tavallinen ihminen tunteineen, aivan kuten Sinäkin.

- Janika

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...