torstai 17. helmikuuta 2011

Yllätys postilaatikosta

En tiedä, olenko vain äärimmäisen laiska, vai syyllistyykö moni muukin postilaatikon tyhjennysvälin äärilleenvenyttämiseen. Minä kuitenkin myönnän syyllisyyteni. Quilty as hell! Olen aivan tavattoman saamaton tarkistamaan postilaatikkoni sisällön. Toisinaan löydän itseni haaveilemasta postiluukusta. Kuinka nätisti postit sujahtaisivatkaan lämpöiseen eteiseen. Ei tarvitsisi tuolla talvipakkasessa raahata tuhannen kilon jäistä mainoslehtinippua käsissään Ei tarvitsisi miettiä Hannu ja Kerttu -sadusta tuttua leivänpalasten ripottelukohtausta lehtien valahtaessa sylistä joka askeleella. Onhan niitä puoli kuukautta vanhoja mainoksia kovin mukava sitten lukea, mutta postilaatikko ilman mainoksia on kuin asunto ilman kissaa! Ei semmoinen käy laatuun! Muuttaessani nykyiseen asuntooni näin postilaatikossani tarran “EI MAINOKSIA!”. Paniikissa hyökkäsin tarran kimppuun ja raavin sen talvipakkasessa irti. Sen jälkeen murehdin vielä pitkään, että mitä jos jokainen postinkantaja ei siltikään jaa mainoksia laatikkooni, vaan jättää sen tuttuun tapaan välistä. Ai että ei mainoksia? Kuinka sitä tietää huipputarjouksista ilman mainoksia?! Minä elän mainoksista! Joten kyllä, haluan jokaisen mainoslehtisen kuormittamaan laatikkoani ja käsivarsiani. Aamen.

Ajan päivittäin pyörällä postilaatikkojonon ohi. Pystyn oivallisesti seurata tilannetta, milloin kansi ei pysy enää kiinni. Kuljen siis joka päivä postilaatikkoni ohi, mutta en tyhjennä sitä. Miksikö? Koska se tarkoittaisi, että minun joutuisi nousta pyörän päältä, tarkistaa laatikon tilanne, jatkaa matkaa autokatokselle (kyllä, säilytän pyörääni autokatoksen alla ja olen yksi onnellisista autokatoksen omistajista, vaikka en omista itse autoa) taluttaen pyörää ja pidellen samalla posteja käsissäni. Täysin mahdoton yhtälö. Tyhjennän siis postilaatikon silloin kun se ei yksinkertaisesti enää pysy kiinni. Loogista.. Tai ehkä vain puhtaasti laiskaa?

Tänään postilaatikkoni kansi ei pysynyt kiinni. Tyhjensin laatikon eilen, tein kuukauden urotyön ja taas postilaatikon kansi sojottaa taivasta kohti! Mutisin hetken mielessäni ja järkeilin, että joko siellä on jotain isoa tai sitten minua on siunattu vain äärettömän huonolla postinjakajalla. No, siellä oli jotain isoa. Tilasin nimittäin taannoin Glorian. Olin unohtanut tyystin, että lehden ohella minulle luvattiin myös punottu laukku! Sehän se siis postilaatikkoni kantta ahdisteli ylöspäin!


Kuvittelin laukun puhelinmyyjän kuvauksen perusteella paljon vastenmielisemmäksi, mutta mielestäni laukku olikin oikein sievä. Yksinkertainen sievä. Tylsähkö sievä. No, minähän en ole yksinkertaisuuden suurin ystävä, joten päädyin pujottelemaan pienen mielenkiintoisen yksityiskohdan laukun olkahihnaan. Moinen kapistus kun on lojunut turhanpäiväisenä missä milloinkin. Siispä laukku sai pikaisen kasvojenkohotuksen!


Kohotusta sai myös laukun sisältö, kun rakas kissani päätti tutkia, mitä laukusta löytyykään. Ilmeisesti ei kuitenkaan mitään mielenkiintoista, sillä poistuminen tapahtui yhtä vilkkaasti kuin itse laukkuun sulloutuminenkin. Toki neiti muisti jättää vierailustaan mukavan karvapeitteen muistoksi. Voi kyllä Paris Hilton koirineen kalpenisi käsilaukkukissani rinnalla! No animals were harmed during taking this picture.

4 kommenttia:

  1. Postilaatikot pitäisi kieltää! :( kun joutuu pysähtymään ja nostamaan perseensä autosta saadakseen postinsa kun jotkut saa suoraan kotiinsa. Ei ole reilua!

    VastaaPoista
  2. Osku sanohan muuta! On se niin rankkaa. Olisi helpointa minimoida se vähäisinkin liikunta ja etsiä asunto, jossa on postiluukku laatikon sijasta! :--D

    VastaaPoista
  3. Ah, meitä on siis muitakin! Onko paljon mitään rasittavampaa kuin postilaatikolla käyminen. Aina on kuitenkin jotain kantamuksia kotiin tullessa, niin eihän sitä viitti käydä enää posteja hakemassa. "Haen sitten illalla".. ja **skat :D Postinjakaja parka joutuu aina työntelemään posteja mun pursuavaan laatikkooni. Samalla kun istun himassa ja tunnen huonoa omaatuntoa, kun en ole hakenut postejani ja pohdiskelen, että kuinkahan monta laskua siellä nytkin odottaa ja kuinka moni niistä ehtii erääntyä, kun olen laiska ja saamaton.

    -Inanaa-
    http://whitefresh.blogspot.com

    VastaaPoista
  4. Inanaa: Voi ei! Haha! Lohduttavaa, etten ole ainoa postinhakulaiskottelija. Välillä naapurini facebookissa ilmoittelee, että "Hei, sun postilaatikko pullottelee. Kävin jo ohimennessä paineleen sitä kiinni, ettei lumi ja vesi mene sisään". :D

    VastaaPoista

Mielipiteiden kirjo ja jatkuva erimielisyys luovat vain erinomaisen mahdollisuuden oppia ja kehittyä. Anna siis mielipiteidesi näkyä. Muista kuitenkin, että blogin takana on tuiki tavallinen ihminen tunteineen, aivan kuten Sinäkin.

- Janika

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...