lauantai 19. helmikuuta 2011

Face the facts

Valtaosa naisista meikkaa. Minäkin harrastan sitä ja varmaan luhtitaloni jokainen naisasukas syyllistyy samaan, ainakin toisinaan. Toivottavasti kukaan mies kuitenkaan ei. Nautin kovasti meikkaamisesta, sillä koen sen mukavana ja rentouttavana puuhana. Näin ainakin uskottelin itselleni vielä muutamia kuukausia sitten. Mukavaa ja rentouttavaa. Hoin sitä mielessäni kuin mantraa joka aamu seistessäni peilin edessä meikkisivellin kädessä. Mukavaa ja rentouttavaa. Mukavaa ja rentouttavaa. Eihän se sitä oikeasti ollut, kaukana siitä. Parhaimmillaankin meikkaaminen oli siedettävä pakonomainen rutiini. Joka-aamuinen kohtaaminen peilikuvan kanssa järisytti maailmaani, ja nyt ei todellakaan puhuta myönteisestä tunteesta. Luulisi, että vuosien saatossa omiin kasvoihin ja sen epäkohtiin tottuisi. Ei siihen totu. En minä vain tottunut. Joka aamu kohtasin peilistä kirkuvanpunaiset, kukkivat kasvot. Joka aamu tartuin tasaisesti vaihtuviin meikkituotteisiin ja läiskin ne naamaani kuin kanamunan pannulle. Turhautuneisuus puski esiin matrastani huolimatta. Ei se ollut rentouttavaa ja mukavaa, se oli ahdistavaa. Eikä ahdistus siihen loppunut, kun meikkipussi sulkeutui. Voi kun olisikin. Paksun meikkikerroksen taakse oli näennäisesti helppo kätkeytyä, mutta sen alla oleminen oli tukalaa ja vaikeaa. Jatkuvaa varomista, jatkuvaa korjailua. Sain tarpeekseni.

Mielessä pyöri milloin ihotautilääkäri, milloin kulkeminen pussi päässä. Jostain syystä päädyin kuitenkin apteekkiin. Selitin rasvaisen ihoni tilanteen, mutta sainkin liian vahvoilla tuotteilla hoidetun herkän ihon pikadiagnoosin. Hämmentyneenä asiasta päätin aloittaa apteekkituotekokeiluni halvimmilla mahdollisilla tuotteilla. Kaappasin sylillisen herkälle iholle suunniteltuja tuotteita ja annoin niin tuotteille kuin kasvoillenikin rutkasti aikaa. Mitä muutakaan olisin voinut. Neljän kuukauden aikana löysin kokonaisuuden, joka hillitsi kasvojani hieman. Ei täysin, mutta edes hieman ja jo se pieni edistysaskel antoi suurta lohtua. Vanhat meikit peseytyivät palasaippualla ja iho hoidettiin Acon tuotteilla. Toisaalta tähänkään päivään mennessä en tiedä varmaksi, oliko muutoksessa suurempi osa Acon tuotteilla vai ihonhoidon säännöllisyydellä. Kaiketi molemmilla yhdessä.


Silloiseen parannukseen tottuneena toivoin taas muutosta parempaan. Meikkiahdistus kun oli edelleen vahvasti läsnä. Mietin vaihtoa kalliimpiin tuotteisiin. Ehkäpä vaikka Avèneen, josta olin saanut aiemmin näytteitä. Vaihtoa en kauaa ennättänyt miettiä, kun heräsin tilanteeseen, jossa silmäni oli muurautunut umpeen ärhäkän tulehduksen vuoksi. Pari viikkoa elämäni oli puhdasta kidutusta. Ei tosin ainoastaan silmän takia, meikittömyyden myös. Olihan vaihtoehtona selkeästi pakkeloitu iho ja meikittömät silmät, mutta se näytti vielä hurjemmalta kuin perunamaata muistuttava ihoni. Pidempään jatkunut meikitön kausi ja ahkera ihonhoito kuitenkin saattoivat minut tilanteeseen, jossa ihoni oli lähes normalisoitunut. Punoittihan se edelleen, olihan siinä vikansa, mutta se voi silti hyvin. Tänä aikana aloin nähdä omat kasvoni uudessa valossa. Itseinhoni ja jatkuva epävarmuuteni oli tiessään. Katsoin meikitöntä minääni peilistä ja pidin siitä. Pidin luonnollisista kasvoistani jopa enemmän kuin meikatuista, sillä ahdistus, tukaluus, vaikeus ja turhautuneisuus - ne kaikki negatiiviset tunteet olivat tiessään. Olo oli vapaa. Ja vaikka luonnonkaunista minusta ei koskaan tule, se luonnollisuuden ja huolettomuuden tunne, jonka sain meikittömänä tai kevyen meikin kanssa, oli voittamaton. Sitä en vaihtaisi enää mihinkään. Voisinko siis sanoa, että silmätulehdus oli parasta, mitä minulle on tapahtunut? En saavuttanut ainoastaan parempikuntoista ihoa, vaan myös terveen itsetunnon. Nyt kuukauden verran itsevarmuutta ja elämäniloa nauttineena tunkisin uudelleen vaikka sata kissankarvaa rääpimään sidekalvoani, jotta saavuttaisin tämän lottovoittajafiiliksen! Aika hupaisaa, kuinka suuri merkitys pienillä asioilla voikaan olla kokonaisuutta ajatellen.

Mitkä ihonhoitotuotteet ovat vallanneet teidän kaappinne ja sydämenne?

4 kommenttia:

  1. Mun kaapin ja sydämen on valoittaneet dead sea premier tuotteet.. Vähän vieraampia tuotteita vielä varmaan usealle täällä suomessa.. :) Tein niistä postauksen omaan blogiini, käy ihmeessä tsekkaamassa:) http://grls-life.blogspot.com/2011/03/dead-sea-premier-love-it.html

    VastaaPoista
  2. Hei GRL, kiitos tästä. Kävinkin lukaisemassa kyseisen postauksen. Täytyy pistää tämä tuotesarjan nimi korvan taakse! (:

    VastaaPoista
  3. Lushin Fresh Farmacy on tosi hyvä rasvoittuvalle iholle. Pintakuiva ihoni ei edes pahasti kiristä pesun jälkeen. Toinen vaihtoehto on Lushin Coalface, jossa hiili sitoo itseensä rasvaa. Jälkimmäistä en ole kamalan kauan vielä testaillut, mutta toistaiseksi vaikuttaa hyvältä.

    http://whitefresh.blogspot.com/2011/08/tuoksuvia-ihanuuksia.html

    Rasvaa käytän hieman. Käytössä on tällä hetkellä Decubalin kasvovoide, jonka sain tuotetestaukseen. Saa nähdä, minkä tuotteen valitsen kosteutukseen seuraavaksi. Löytyisköhän Lushilta joku kiva kasvorasva. :)

    VastaaPoista
  4. Voi! Kiitos kaunis näistä vinkeistä! Kun seuraava saippuani loppuu, pitäisiköhän minunkin kokeilla tuota Lushia. Mikään ei ole hirvittävämpää, kuin pesun jälkeen kiristelevä iho, johon paksut voiteetkaan eivät tuo minuuttia pidempää helpotusta. Hrr.

    VastaaPoista

Mielipiteiden kirjo ja jatkuva erimielisyys luovat vain erinomaisen mahdollisuuden oppia ja kehittyä. Anna siis mielipiteidesi näkyä. Muista kuitenkin, että blogin takana on tuiki tavallinen ihminen tunteineen, aivan kuten Sinäkin.

- Janika

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...